Katusuunnittelussa on tärkeää eri liikennemuotojen, liikenneturvallisuuden ja kunnossapidon tarpeiden huomioiminen sekä liikkumisen esteettömyyden varmistaminen. Katusuunnitelman perusteella rakennettavan kadun tulee olla turvallinen, eri liikennemuotojen tarpeet ja muun katutilan käytön täyttävä sekä esteettisesti ja kustannuksiltaan tarkoituksenmukainen.
Katusuunnittelun lähtökohdan muodostavat asemakaava ja kaavoituksen yhteydessä laaditut liikenne- ja muut yleissuunnitelmat ja selvitykset. Ennen katusuunnittelun aloittamista tulee yleissuunnitelmia tarkentaa mm. määrittämällä katuverkon eri osien mitoitusnopeudet ja katuverkon osien jakautuminen katuluokkiin. Lisäksi tulee määritellä joukkoliikenteen pysäkkien paikat, katujen liittymätyypit sekä ajoneuvoliikenteen ja kevyen liikenteen väylien risteämisen periaatteet samoin kun katuverkolla tarvittavat pysäköintipaikat ja kääntöpaikat, melusuojaukset ja muut rakenteet.
Infranpidon kokonaisuus
Tekninen infrastruktuuri, lyhyemmin infra, sisältää yhteiskunnan toiminnan kannalta tarpeelliset toiminnat. Liikenneinfraan sisältyvät kadut, joukkoliikenteen järjestelmät, maantiet ja rautatiet sekä vesiväylät, satamat ja lentokentät. Kunnallistekniseen infraan sisältyvät vesihuollon verkostot, hulevesien johtaminen ja käsittely, sähkö-, lämpö- ja jäähdytysverkot, tietoliikenneverkot ja niihin kuuluvat varusteet ja laitteet. Kiinteistöinfraan sisältyvät kiinteistöjen alueella olevat erilaiset verkostot ja rakenteet. Rakennetut viheralueet ja puistot ovat olennainen osa infraa.
Infran pidolla tarkoitetaan infran omistajien tekemää suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa koko elinkaaren aikana. Kunkin järjestelmän omistaja vastaa infran pidosta omalta osaltaan. Valtion ja kunnan kustannusvastuun periaatteista maantien pidossa on olemassa Kuntaliiton ja Liikenneviraston välinen ohje. Vastaava ohje on olemassa myös rautateiden osalta. Merkittävä osa infraa jää kuitenkin yleisen ohjeistuksen ulkopuolelle, mikä edellyttää paikallisesti tehtyjä infran pitoa koskevia sopimuksia mm. johtojen ja laitteiden sijoittamisesta.
Infran osa-alueista säädetään lainsäädännön eri osa-alueilla. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa säädetään kadunpidosta, puistoista ja muista yleisistä alueista. Kunnossapitolaki (laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta) säätelee nimensä mukaisesti kunnan ja kiinteistöjen vastuusta kadun kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä katualueella tehtävistä töistä. Maanteistä ja maantienpidosta säädetään maantielaissa ja rataverkosta ja radanpidosta ratalaissa. Vesihuoltolaissa säädetään vesihuollon eli talousveden ja jäteveden palveluista. Hulevesien johtaminen ja käsittely sisältyy pääosin maankäyttö- ja rakennuslakiin. Viestintäverkoista ja -palveluista säädetään tietoyhteiskuntakaaressa. Tieliikennelaki koskee liikennettä ja tieliikenneasetus liikenteen ohjaamista. Edellä mainittujen lisäksi on olemassa muuta infra pitoa koskevaa lainsäädäntöä mm. vesilaki sekä ympäristön suojeluun ja työturvallisuuteen liittyvää lainsäädäntöä.
Merkittävän osan infraa omistavat julkiset tahot: kuntien omistuksessa ovat kadut, osa kunnallistekniikan verkostoista ja satamia. Valtio omistaa maantiet, rautatietä ja lentokentät. Yksityisessä omistuksessa on teitä, rautateitä, osa sähköverkosta ja koko tietoliikenneinfrastruktuuri. Kiinteistöihin sisältyy suuri määrä yksityistä infraa.
Maankäytön suunnittelulla luodaan tarvetta infralle ja myös päätetään infran kustannuksista: tehokas tai tehoton maankäyttö vaikuttaa suoraan infran laajuuteen ja rakennus- ja ylläpitokustannuksiin. Infran teknisille laitteille voidaan osoittaa paikka asemakaavassa ja myöntää kunnan päätöksellä rakennuslupa.
Maankäytön ja liikenteen suunnittelu
Yleiskaavan tarkoituksena on yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen ja toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava toimii ohjeena asemakaavan laatimiselle. Yleiskaavan lähtökohtana ovat valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet, maakuntakaava sekä eri liikennemuodoille laaditut liikennetutkimukset ja tavoitesuunnitelmat. Yleiskaavalla ei ohjata katujen ja muiden yleisten alueiden suunnittelua ja rakentamista suoraan, vaan niiden toteuttaminen edellyttää aina tarkempia asemakaavoituksen ja katusuunnittelun yhteydessä laadittavia suunnitelmia. Yleiskaavassa esitetään tavoitteellinen yhdyskuntarakenne ja liikennejärjestelmän eri osa-alueiden kuten kävelyn ja pyöräilyn, joukkoliikenteen ja autoliikenteen kehittämisen tavoitteet. Yleiskaavakartalla esitetään väylävaraukset pääkatu- ja päätieverkolle. Liikenneverkossa esitetään myös sellaisten tärkeiden kokoojaväylien sijainti, jotka osoittavat maankäyttöalueiden liittymisen pääkatu- ja päätieverkkoon sekä liikenneverkon kannalta keskeisten henkilö- ja tavaraliikenteen terminaalialueiden sijainti. Yleiskaava ei sisällä tieverkon hallinnollista jakoa valtion ylläpitämiin yleisiin teihin ja kunnan ylläpitämiin katuihin.
Asemakaava on yksityiskohtainen maankäytön suunnitelma, jossa osoitetaan katujen, kevyen liikenteen väylien ja muiden yleisten alueiden tilavaraukset, käyttötarkoitus ja hallinnollinen jako. Asemakaavan yhteydessä tehtävää liikenteen suunnittelua varten voi olla tarpeen laatia liikenne-ennusteita, liikenneturvallisuutta, melua ja muita ympäristövaikutuksia sekä rakennettavuutta koskevia selvityksiä. Asemakaavan yhteydessä laaditaan liikenteen yleissuunnitelma, jossa esitetään moottoriajoneuvojen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen reitit ja väylät, joukkoliikenteen pysäkit ja liittymä- ja risteysjärjestelyt. Liikenteen yleissuunnitelman laatimisessa tulee ottaa huomioon maankäytön tarpeet ja tulevaisuuden liikenteen kehitys. Liikenteen yleissuunnitelman yhteydessä tehdään katualueiden ja väylien mitoitus ja suunnitellaan katualueet ja muut maankäytön suunnittelun kannalta tärkeät yleisten alueiden aluevaraukset. Aluevarausten mitoituksessa on tärkeä ottaa huomioon kunnossapidon ja liikenneturvallisuuden vaatimukset. Liikenteen yleissuunnitelman perusteella asemakaavaan varataan katualueet. Asemakaavalla määrätään katualueen rajat ja kadun nimi. Asemakaavan yksityiskohtaisilla määräyksillä voidaan katu osoittaa tiettyyn käyttötarkoitukseen esimerkiksi piha- tai kävelykaduksi ja asemakaava voi asettaa rajoituksia katualueen rakentamiselle esimerkiksi tonttiliittymien osalta. Asemakaavassa voidaan antaa myös muita katualuetta koskevia määräyksiä ja ohjeellisia tavoitteita esimerkiksi kadun korkeusasemaa tai kadun kasvillisuutta koskien. Asemakaavakartassa esitetään liikenteen yleissuunnitelman mukainen ohjeellinen liikennejärjestely. Asemakaavamerkinnällä osoitetaan hallinnollinen jako maanteihin ja katuihin.
Asemakaavan yhteydessä laaditaan yleensä kunnallistekniikan yleissuunnitelma, jossa esitetään maankäytön edellyttämät alustavat kunnallistekniikan reitit ja kuivatuksen periaatteet. Kunnallistekniikan yleissuunnitelman perusteella asemakaavaan varataan alueet hulevesien käsittelylle ja teknisille laitteille, joita ovat esimerkiksi pumppaamot, muuntamot, tietoliikenneverkon tukiasemat ja lämpökeskukset.
Liikenteen ja katujen yleissuunnitelma voidaan myös laatia olemassa olevan katuverkon kehittämiseksi ja parantamiseksi. Se voidaan kunnan päätöksellä hyväksyä ohjeellisena jatkosuunnittelun pohjaksi tai asemakaavan muuttamiseksi.
Kirjoittanut Tapio Siikaluoma
Syyskuu 2020