OHJEEN SISÄLTÖ
Yleistä
Katualueen osat
Mitoittavat liikenneyksiköt
Nopeuskäsitteet
Liikennetilan perusmitat
Vapaa tila
Kaiteen käyttö
Mitoitusliikenne
Linja-autoreitit
Raitiotiet
Pelastustoimen tarpeet
Erikoiskuljetukset
Jalankulku
Pyöräliikenne
Jalankulun ja pyöräilyn tilantarve
Liikenteelle varattava tila kadulla mitoitetaan liikennemäärän, liikenteen koostumuksen suunnittelunopeuden, alueen luonteen, mitoitusajoneuvojen sekä kyseiselle kadulle valittavan liikennetilanteen mukaan. Tavoitteena on, että katuympäristö, poikkileikkaus ja geometria osoittavat kadulle turvallisen nopeuden.
Kadun poikkileikkaus muodostuu erilaisista osista (kuva 1), joiden käyttö ja mitat määräytyvät kadun toiminnallisen luokan mukaan.
Kuva 1: Katualueen osat
Kadut voidaan jakaa seuraaviin toiminnallisiin katuluokkiin:
Moottorikadut
Pääkadut
Kokoojakadut
Tonttikadut
Pihakadut
Katuluokat voidaan jakaa alueen luonteen ja ympäristön perusteella alaryhmiin kuten:
Kerrostaloalue
Pientaloalue
Liike- ja toimistoalue
Teollisuusalue
Liikenteessä käytettävät erilaiset ajoneuvot luokitellaan kadun suunnittelua varten mitoitusajoneuvoiksi. Kukin mitoitusajoneuvo edustaa ryhmänsä suurimpia sallittuja tai olemassa olevia ja samalla eniten tilaa vaativia ajoneuvoja (taulukko 1). Eri liikennetilanteissa muodostettavat mitoitusajoneuvoyhdistelmät mitoittavat tarvittavan liikennetilan ja poikkileikkauksen. Lain mukaan ajoneuvojen suurin sallittu leveys Suomessa on 2,60 metriä; Ajoneuvojen korkeus on lakisääteisesti rajoitettu Suomessa 4,40 metriin.
Taulukko 1. Mitoittavat liikenneyksiköt
Mitoittavan liikennetilanteen määrittely vaatii tiedon kadulle valitusta ajoneuvojen kohtaamista- vasta:
A. Ajonopeuksia ei tarvitse hiljentää kohdatessa
B. Kohtaamistilanne vaatii ajonopeuksien lievää alentamista
C. Ajoneuvojen kohdatessa toinen ajoneuvo on pysähtyneenä
Kaupungissa valitaan pääkaduille ja alueellisille kokoojakaduille kohtaamistavaksi A. Paikallisille kokoojakaduille ja tonttikaduille kohtaamistavaksi riittää B, joka tarkoittaa, että henkilöautot voivat kuitenkin kohdata toisensa hidastamatta. Poikkeuksen tekevät joukkoliikenteen käyttämät kadut, joilla pyritään takaamaan sujuva kulku linja-autoille. Pihakaduilla kohtaamistavaksi hyväksytään C.
Kadun suunnittelussa mitoitusnopeus ilmaisee tavoitteena olevan enimmäisnopeuden. Nopeusrajoitus määrätään kaduilla yleensä mitoitusnopeuden mukaiseksi. Moottorikaduilla mitoitusnopeutena tulee kuitenkin käyttää todellisiin ajonopeuksiin perustuvaa mitoitusnopeutta, joka on nopeusrajoitus + 10 km/h. Nopeusrajoituksen mukaisesta mitoitusnopeuden vähimmäisarvosta käytetään nimeä suunnittelunopeus.
Mitoittavissa liikennetilanteissa käytettävät liikennetilan sivusuuntaisten liikkumisvarojen ja sivuetäisyyksien perusarvot on esitetty taulukossa 2. Kadulle valittava suunnittelunopeus ja ajotapa vaikuttavat ajovaroihin ja etäisyyksiin. Mitoitusajoneuvojen yläpuolinen liikkumisvara on 0,2 m.
Taulukko 2. Liikennetilan ja ajoradan mitoittaminen eri ominaisuuksien summana
Taulukko 2. Liikennetilan ja ajoradan mitoittaminen eri ominaisuuksien summana
* sisältää 3,75 m kaistojen lisäksi 0,5 m liikkumisvaran reunakiveen
** sisältää 3,75 m kaistojen lisäksi 0,25 m liikkumisvaran reunakiveen.
Moottorikadulla ajosuunnat erotetaan toisistaan keskialueella.
Kahden reunakivilinjan väliin jäävä yhden ajokaistan leveys ei saa yli 20 m pituisilla osuuksilla olla alle 4,5 m, jotta rikkoutuneen ajoneuvon ohittaminen on mahdollista. Tätä lyhyemmillä osuuksilla reunakivilinjojen väli voi olla 4,0 m. Suoralla katuosuudella voidaan lyhyen saarekkeen kohdalla käyttää ajoradan leveytenä 3,5 m, jos ajonopeuksien alentamista pidetään tarpeellisena esim. vilkkaan suojatien kohdalla. Jos ajokaistan vieressä on kuitenkin raitiovaunukaista, joka on erotettu vain matalalla reunakivellä, kyseinen vaatimus ajoradan leveydelle ei ole tarpeen.
Leveys
Vapaalla tilalla tarkoitetaan liikennetilan (päällysteen) ulkopuolelle jätettävää kiinteistä esteistä vapaata tilaa.
Vapaan tilan leveys tulee olla:
Moottorikaduilla 1,00 m
Pääkaduilla 1,00 m
Kokoojakaduilla 0,50 m
Tonttikaduilla 0,50 m
Pyöräteillä 0,50 m
Liikennemerkit ja muut joustavat yksipylväiset opasteet saa sijoittaa vapaan tilan reunaan. Kiinteitä esteitä ovat siltapilarit, portaalit, jäykät valaisinpylväät, liikennevalopylväät, puut, isot kivet tai muut yli 20 cm korkeat rakenteet, joita ei ole suunniteltu toimimaan kaiteina.
Reunatuki sijoitetaan liikennetilan reunaan, kun suunnittelunopeus 60 km/h tai alhaisempi. Nopeudella 70 km/h liikennetilan leveyteen tulee lisätä 0,25 m ja nopeudella 80 km/h 0,5 m (moottorikadut).
Korkeus
Vapaan tilan korkeus muodostuu liikennetilan korkeudesta (suurin sallittu ajoneuvokorkeus 4,4 m ja liikkumisvara 0,2 m) ja varmuusetäisyydestä 0,2 m. Vapaan tilan korkeuden on siten oltava vähintään 4,8 m.
Jalankulku- ja pyöräteillä vapaan tilan korkeuden tulee olla vähintään 3,2 m, joka määräytyy kunnossapitokaluston vaatimasta korkeus.
Kaiteen (maksimi korkeus 0,7 m) saa sijoittaa vapaan tilan sisäpuolelle. Kaide sijoitetaan 0,5 m etäisyydelle reunatuen etupinnasta, kun suunnittelunopeus 60 km/h tai alhaisempi. Nopeuksilla 70 – 80 km/ h etäisyyden tulee olla 0,25 m. Näin varmistetaan, ettei auto törmätessään reunatukeen nouse kaiteen ylitse korkean nopeustason kaduilla.
Kaiteita käytetään korkeiden penkereiden ja jyrkkien luiskien kohdalla (jyrkempi kuin 1:3). Ajoradan reunassa sijaitsevat kiinteät esteet, joihin törmääminen aiheuttaa loukkaantumisriskin, tulee aina suojata kaiteella 50 – 80 km/h suunnittelunopeuden kaduilla (pääkaduilla ja moottorikaduilla). Tällaisia ovat esim. siltapilarit, portaalit, jäykät valaisinpylväät ja suuret puut (halkaisija ≥ 20 cm). Kaiteen vaihtoehtona on viedä este riittävän kauas ajoradan reunasta (esim. jalkakäytävän/ polkupyörätien taakse), jolloin saadaan riittävä turvaetäisyys ilman kaidetta.
Turvaetäisyyden ilman kaidetta tulee pää- ja moottorikaduilla olla reunatuesta esteen etureunaan:
*) Kadun todellisia ajonopeuksia kuvaava nopeus. Yleensä sama kuin suunnittelunopeus (=nopeusrajoitus).
Kaiteen tarvetta ja etäisyyttä kiinteisiin esteisiin arvioitaessa, liikennevalot ja kiertoliittymät hidastavat liikennevirran nopeutta ja vähentävät törmäysriskiä. Kaduilla, joilla on tiheässä (≤ 300 m välein) valo-ohjattuja liittymiä, voidaan käyttää nopeustasona 40 km/h, vaikka nopeusrajoitus olisi tätä korkeampi. Vastaavasti kun käytetään kiertoliittymiä, voidaan nopeustasona käyttää 30 km/h. Tällöin ei tarvita kaiteita eikä vaadita em. turvaetäisyyttä. Liikennevalopylväitä ei yleensä tarvitse suojata kaiteella.
Katukaiteiden tulee olla CE – merkittyjä ja törmäyskestävyysluokan tulee olla N2 (törmäystestissä ajoneuvona käytetty 1500 kg henkilöautoa). Moottorikaduilla kaiteen etureunan ja suojattavan kohteen etureunan väliin vaaditaan joustovara, joka on vähintään kaiteen toimintaleveyden N2WN suuruinen Suunnittelunopeuden 50 – 70 km/h pääkaduilla joustovaraksi riittää TB11WN (TB11 = törmäystestissä ajoneuvona käytetty 900 kg henkilöautoa). Suunnittelijan on siis aina selvitettävä, että kohteeseen esitetyn kaidetuotteen toimintaleveys ei ole käytettävissä olevaan tilaan (joustovaraan) verrattuna liian suuri. )
Kaiteen pään ankkurointi maahan on tehtävä 12 metrin pituisella viisteellä (minimi 8 m), koska ilman ankkurointia kaide ei toimi suunnitelulla tavalla. Linja-autopysäkkien kohdalla tai muissa ahtaissa paikoissa kaiteen ankkuroinnissa voidaan käyttää vetotankoa tai vaijeria, jolla vetojännitykset välitetään maahan. Liittymäalueiden lyhyissä keskisaarekkeissa esim. portaalin jalan suojaaminen kaiteella on vaikeaa. Tällöin suositellaan käytettäväksi puoliportaalia. Mikäli portaalin jalka kuitenkin sijoitetaan kapealle keskisaarekkeelle ja nopeustaso on ko. kohdalla ≥ 50 km/h, voidaan käyttää 300 mm korkeaa reunatukea 10 m matkalla ennen portaalia. Näin voidaan pienentää törmäysriskiä.
Pääkaduilla suositellaan myötäävien valaisinpylväiden käyttöä. Moottorikaduilla tulee aina käyttää myötääviä valaisinpylväitä.
Pääkaduilla ja moottorikaduilla liikennemäärä sekä liikenteen sujuvuus voivat vaatia useamman kuin yhden ajokaistan suuntaansa. Uusia katuja suunniteltaessa mitoitusliikenteenä yleisimmin käytetään liikenne-ennusteiden tai tavoitteiden mukaisia liikennemääriä 20 vuoden kuluttua kadun valmistumisesta.
Linja-autoreiteillä ajoradan leveydeksi suositellaan 7,0 metriä. Alhaisen nopeustason kaduilla (≤ 40 km/h) voi ajoradan leveys olla 6,5 m. Pysäkkien yhteydessä, liittymissä ja ryhmitysalueilla on lisäksi huomioitava linja-auton keulan ja perän ylitykset ajoradan ja sen viereisen esteettömän alueen mitoituksessa. Katuja mitoitettaessa on huomioitava linja-autoliikenteen mahdollisuus myöhemmin tulevaisuudessa, vaikka juuri suunnitteluhetkellä kyseiselle kadulle sitä ei olisikaan tiedossa.
Suunniteltaessa katuja, joilla on joukkoliikennettä, tulee pysäkkeihin varautua kadun leveyttä mitoitettaessa. Pysäkkilevennys odotustiloineen levittää katua noin 6 metriä, jos pysäkkiä ei voida sijoittaa ajoradalle.
Helsingissä nykyisten raitiovaunujen suurin korin leveys on 2,4 metriä ja vaunun pituus 27,6 metriä. Jatkossa suunnittelussa on syytä varautua 30 metrin pituisiin vaunuihin. Tampereella ja pääkaupunkiseudulla pikaraitiotiet on suunniteltu varautuen 2,65 metriä leveisiin vaunuihin. Pikaraitioteillä on tämän takia suuremmat liikennetekniset vähimmäismitat kuin Helsingin nykyisillä raitioteillä. Katupoikkileikkausten suunnittelussa tulee raitioteiden osalta noudattaa ao. kaupungin laatimia ohjeita.
Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaan palo- ja pelastuskalustolla tulee päästä riittävän lähelle rakennuksia ja vedenottopaikkoja, eli rakennuksille tulee johtaa pelastustie joko ajotien tai muun ajoyhteyden kautta. Pelastusajoneuvolla tulee päästä jokaiselle yli kolmekerroksiselle tai 10 metriä korkealle uudelle rakennukselle. Pientaloalueella pelastusyksikön tulee päästä vähintään 50 metrin päähän rakennuksen uloskäynnistä. Sairaankuljetusyksiköllä tulee vastaavasti päästä uloskäynnin välittömään läheisyyteen, pientaloalueella 25 metrin päähän uloskäynnistä. Käytännössä siis kaikki kadut on mitoitettava pelastusajoneuvoille.
Pelastusajoneuvoille vaaditaan aina vähintään 3,5 metriä vapaata tilaa ajoradan suorilla osuuksilla. Lisäksi pelastusajoneuvot tarvitsevat nostopaikkoja, joissa tukijalkojen tarvitsema leveys on 6 metriä koko ajoneuvon pituudelta, eli 13 metrin matkalta. Nostopaikat vaativat kovan alustan, johon pääsee ajamaan aina vuodenajasta riippumatta ja jossa pelastusajoneuvon kaikki renkaat ovat samalla tasolla. Lähtökohtaisesti nostopaikoille tulee olla riittävä vapaa tila ajoradalla. Vapaan korkeuden tulee olla vähintään 4,2 metriä. Ambulanssireittien leveydeksi ja korkeudeksi riittää 3,0 metriä. Muilla kuin suorilla katuosuuksilla on huomioitava kääntymiseen vaadittava tila. Paikallisilla pelastuslaitoksilla saattaa olla näistä poikkeavia ohjeita, jotka on aina selvitettävä, ottamalla yhteyttä pelastusviranomaisiin.
Suomen tie- ja katuverkolla voidaan poikkeusluvalla kuljettaa lain mukaiset mitat ylittäviä kuljetuksia, eli erikoiskuljetuksia. Suurten erikoiskuljetusten tavoiteverkko jaetaan eritasoisiin reittiluokkiin, joilla voidaan kuljettaa erikokoisia kuljetuksia. Suurimmat kuljetukset voivat olla jopa 7 metriä leveitä, 7 metriä korkeita ja 40 metriä pitkiä. Erikoiskuljetusten verkko sisältää pääasiassa maanteitä, mutta katuosuudet täydentävät verkkoa paikoitellen. Näillä osuuksilla erikoiskuljetusten tarpeet tulee huomioida suunnitteluhankkeiden yhteydessä.
Yleistä
Jalankulkijaksi luetaan jalan, suksilla, rullasuksilla, luistimilla ja vastaavilla liikkuvat sekä potkukelkan, lastenvaunujen, leikkiajoneuvojen, pyörätuolin tai vastaavan laitteen kuljettajat sekä pyörän tai mopon taluttajat. Jalankulku voi sijaita kadulla jalkakäytävällä tai erillisellä jalankulku- ja pyörätiellä. Erillinen jalankululle varattu katupoikkileikkauksen osa tarvitaan kaikilla kaduilla, lukuun ottamatta vähäliikenteisiä tonttikatuja, joilla maankäyttöä on hyvin vähän (alle 5000 kerrosneliömetriä) sekä pihakatuja. Jalankulku tulee erottaa pyöräliikenteestä rakenteellisesti tai vähintään tiemerkinnällä aina kun mahdollista, erillisiä ulkoilureittejä lukuun ottamatta. Mitä suurempi on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden virta, sitä suurempi on erottelutarve.
Jalkakäytävä erotetaan ajoradasta aina vähintään reunakivellä, jolloin se on eri tasossa kuin moottoriajoneuvot. Pääkaduilla ja vilkkaammilla kokoojakaduilla on suositeltavaa erottaa jalankulku ajoradasta erotusalueella, tai sijoittamalla jalkakäytävä katualueen ulkoreunalle reunalle, jolloin muut toiminnot erottavat ajoradan jalankulusta. Jos maankäyttöä on kadun molemmin puolin ja jalankulkijoita kohtalaisen paljon, tulee jalankulkijoille varata tilaa kadun molemmin puolin.
Taulukko 3: Jalankäytävien teoreettinen tilantarve
*) sivuetäisyydet eri liikennetilanteissa on esitetty kohdassa taulukossa 5 sivulla 8
Pyöräilijän laskennallinen tilantarve on vähintään 0,75 m polkupyörän, varusteiden tai henkilön mukaan. Normaalinopeudella pyöräilijän huojunta on noin 0,25 m, hitaasti ja ylämäessä jopa 0,8 m. Leveämpi tila on yleensä tarpeen ylämäissä sekä liikkeellelähtö- ja pysähtymispaikoissa. Pystysuunnassa tilaa tarvitaan vähintään 2,25 m.
Taulukko 4: Erilaisten polkupyörien mittoja
Jalankulkualue mitoitetaan toiminnallisen tarpeen mukaan, eli käyttäjämäärien ja -ryhmien sekä liikenneyhteyden luonteen perusteella. Jalankulkijoille varattu alue mitoitetaan kohtaamismahdollisuuden perusteella jalankulkijan, pyöräilijän ja pyörätuolin/lastenvaunun mittoja hyödyntäen. Myös pyöräilyn ja jalankulun kohtaamistavat voidaan jakaa eri kategorioihin:
A Pyöräilijöiden tai jalankulkijoiden on mahdollista kohdata ilman erityistä varautumista kohtaamis- tai ohitustilannetta varten.
B Pyöräilijöiden tai jalankulkijoiden on sopeutettava nopeuttaan ja reittiään kohtaamis- tai ohitustilanteessa.
Normaalitilanteissa tulisi jalankulkijoille ja pyöräilijöille varatut tilat mitoittaa kohtaamistavan A mukaan ja kohtaamistapaa B käyttää, jos katualue on ahdas, eikä enempää tilaa ole saatavilla. Molemmille kohtaamistavoille eri kulkumuotojen välillä on määritelty sivuetäisyydet, joiden avulla voidaan arvioida tilantarve eri liikennetilanteisiin. Jalkakäytävä on lähtökohtaisesti 2,5 metriä leveä, jos jalankulkijamäärät eivät ole erityisen suuria, eikä jalkakäytävän puolelle tule muita katurakenteita.
Taulukko 5: Jalankulun ja pyöräliikenteen sivuetäisyydet
Jotta jalankulkualueen kunnossapito on mahdollista koneellisesti, tulee jalkakäytävän tai jalankulkualueen ja sitä vierustavan esteettömän alueen olla yhteensä vähintään 2,5 metriä leveä.
Tämä 2,5 metrin vapaan tilan vaatimus koskee myös tilanteita, joissa jalkakäytävällä on esimerkiksi terassirakenteita. Nykyinen kunnossapitokalusto määrittää monissa tapauksissa jalankulkualueen leveyden jalankulkijamääristä riippumatta. Joillakin asuinalueiden tonttikaduilla voidaan käyttää 2,0 metrin levyisiä jalkakäytäviä, jos jalkakäytävän puoleisella reunalla katua ei sallita pysäköintiä ja kunnossapidon vaatimus 2,2 metrin esteettömästä tilasta täyttyy.
Pyörätien yhteydessä jalankulkualueen leveydeksi riittää perustilanteessa 2,0 metriä, kunhan esteettömän alueen vaatimus täyttyy. Vähäisten jalankulkijamäärien paikalliskaduilla 1,5 m alue voi pyöräilyalueen yhteydessä riittää. Keskusta-alueilla, jossa jalankulkijoiden määrä on merkittävä, tulisi jalankulkijoille olla varattuna vähintään yhtä paljon tilaa kuin pyöräilijöillekin. Riittävän leveä ja laadukas jalankulkualue vähentää jalankulkijoiden eksymistä pyöräilylle varatun alueen puolelle.
Jalankulku- ja polkupyöräteiden tilantarpeen suunnittelu
Jalankulku- ja polkupyöräväylien teoreettinen tilantarve määritetään samoja periaatteita noudattaen kuin ajoradan tapauksessa.
Kuva 2. Jalankulku- ja polkupyöräväylän mitoittavia liikennetilanteita, esimerkkejä
Taulukossa 6 on esitetty eri liikennetilanteiden teoreettiset tilantarpeet. Erottelutavan määrää lähinnä katuluokka. Lisäksi suunnitellaan ympäristöön sopivat erotusalueet tai liikennetilojen reuna-alueet.
Taulukko 6: Yhdistetyn jalankulku- ja pyörätien mitoittaminen
Pyörä- ja autoliikenteen erotteluperiaatteet
Tarve erotella polkupyörät ja autot juontuu pyöräilyn ja nopeavauhtisen moottoriajoneuvoliikenteen yhteensopimattomuudesta ja siitä johtuvista turvallisuusongelmista. Pyöräilijöiden ja autoilijoiden yhteiselo hankaloituu, kun nopeuserot kasvavat ja mahdollisuudet kommunikointiin heikkenevät. Tilanteen korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa: erotella pyöräliikenne omalle väylän osalleen tai rauhoittaa autoliikennettä. Tästä seuraa, että erotellut osoitetaan tavallisesti autoliikenteen pää- ja kokoojakaduille. Tonttikaduilla pyöräliikenteen yhdistäminen muuhun ajoneuvoliikenteeseen on yleensä paras ratkaisu, joka tukee katuluokkien yhdenmukaisuusvaatimusta. Pyöräilyn ja muun ajoneuvoliikenteen osoittaminen samaan tilaan välittää samalla oikeansuuntaista viestiä liikenteellisesti rauhoitettujen katujen luonteesta sekä parantaa jalankulun viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Pyörätie, kaistat tai pyöräkatu voivat olla perusteltuja ratkaisuja hiljaisemmillakin kaduilla, mikäli niillä voidaan parantaa pyöräreitin sujuvuutta ja jatkuvuutta. Tämä pätee tärkeillä pyöräreiteillä, joilla tähdätään korkeaan palvelutasoon. Taulukossa 8 on kuvattu, millaiset järjestelyt ovat suositeltavia pyöräliikenneverkon eri kategorioissa sen mukaan, mikä on moottoriajoneuvoliikenteen määrä ja nopeus.
Taulukko 7: Pyöräliikenteen järjestelyt moottoriajoneuvoliikenteen määrän (KVL) ja nopeuden perusteella
Yksisuuntaiset ratkaisut
Sekaliikennejärjestelyt
Sekaliikennejärjestely on pyöräliikenteen perusratkaisu. Sekaliikenne tarkoittaa kadun liikennerat-kaisua, jossa pyöräliikenne jakaa ajoradan muun ajoneuvoliikenteen kanssa. Tarkoituksenmukaisesti jäsennellyssä katuverkossa valtaosa tonttikaduista on sekaliikennekatuja. Sekaliikenne luokitellaan yksisuuntaiseksi pyöräliikennejärjestelyksi, jossa pyöräilijän paikka on kadun ajoradan oikeassa reunassa samaan tapaan kuin yksisuuntaisilla pyöräteillä ja pyöräkaistoilla.
Kuva 3. Pyöräily sekaliikenteessä
Pyöräkaista
Pyöräkaista (kuva 4) on polkupyörä- ja mopoliikenteelle tarkoitettu, tiemerkinnöin osoitettu ajo- radan pituussuuntainen osa. Pyöräkaistan leveys pääreiteillä on 1,75 m ja laatukäytävillä (baana) 2,0 m. Pyöräkaistan suositeltava minimileveys on 1,5 m.
Pyöräkaista soveltuu kaduille, joiden nopeusrajoitus on 30 – 50 km/h.
Kun pyöräkaistan vieressä on kadunvarsipysäköintiä (kuva 4) tulee sen lähtökohtaisesti sijaita pysäköintitaskussa, jotta pyöräkaistan linjaus jatkuisi luontevasti ajoradan reunassa. Pysäköinnin ja pyöräkaistan väliin mitoitetaan 0,75 m leveä ovenavaustila. Pysäköinti on suositeltavaa rajata materiaalierolla tai tiemerkinnällä.
Pyöräkaistat eivät anna fyysistä suojaa autoliikenteeltä, joten niiden osoittamista tulee huolella punnita raskaammin liikennöityjen katujen yhteydessä.
Kuva 4. Pyöräkaista
Yksisuuntainen pyörätie omassa tasossa
Pyörätie omassa tasossa erottelee pyöräilijät tehokkaasti niin jalankulkijoista kuin autoliikenteestäkin. Jalankulkijan on helppo havaita jalkakäytävän reuna, eikä jalankulkija siten vahingossa eksy pyörätielle. Reunatuki ehkäisee samalla myös pyöräilijän ajautumisen jalankulkijan puolelle.
Reunatuella toteutettu eritasoerottelu tukee pyörätien yksisuuntaisuutta vaikeuttamalla vastavirtaan pyöräilyä fyysisesti rajatussa tilassa.
Yksisuuntaisia, omassa tasossa olevia pyöräteitä käytetään keskusta-alueilla vilkkaiden katujen varsilla. Ratkaisu on perusteltu, kun fyysinen erottelu jalankulusta on perusteltua (jalankulkijoita on paljon), viereisellä kaistalla on paljon raskaita ajoneuvoja tai autoliikenteen ennustetaan olevan yli 10 000 ajon/vrk/suunta.
Omassa tasossa kulkevan yksisuuntaisen pyörätien (kuva 5) minimileveys määräytyy pitkälti kunnossapitokaluston ja tapauskohtaisesti määriteltävän lumitilan perusteella. Toisaalta järjestelyn on aiheellista viestiä yksisuuntaisuudesta, eikä ylileveä mitoitus ole siksi toivottavaa.
Yksisuuntaisen pyörätien yhteydessä ei poikkeustapauksia lukuun ottamatta käytetä erotuskaistaa pyörätien ja ajoradan välissä. Liikennemerkit sijoitetaan pyörätien ja jalkakäytävän väliseen tilaan.
Kuva 5. Omassa tasossa kulkevan pyörätien mitoitus.
Yksisuuntainen pyörätie jalkakäytävän tasossa
Yksisuuntaisen, jalkakäytävän tasossa kulkevan pyörätien tehokas leveys on pääreiteillä 1,5 – 2,0 m pyöräilymääristä riippuen (kuva 6). Muilla reiteillä pyörätien tehokas leveys on 1,0 – 1,5 m.
Kun pyörätie ja jalkakäytävä sijoitetaan samaan tasoon ilman selkeää fyysistä erotteluelementtiä (esim. puurivi), joudutaan liikennemerkit tavanomaisesti sijoittamaan ajoradan ja pyörätien väliin, jolloin edellytyksenä on vähintään 1,0 m erotusalue. Erotusalueen ja heikosti toimivan pp/jk – erottelun myötä pyörätien yksisuuntainen luonne kärsii ja rohkaisee mm. väärään suuntaan ajamiseen. Tämänkaltaista ratkaisua tulee siksi käyttää vain erityisen painavin perustein.
Kuva 6. Yksisuuntainen pyörätie samassa tasossa jalankulun kanssa.
Kaksisuuntaiset ratkaisut
Kaksisuuntainen pyörätie jalkakäytävän tasossa
Kaksisuuntaisen, samassa tasossa jalankulun kanssa kulkevan pyörätien (kuva 7) tehokas leveys on pääreiteillä 2,5 – 4,0 m pyöräilymääristä riippuen. Laatukäytävillä tähdätään aina vähintään 3,5 m:n leveyteen. Muilla reiteillä pyörätien leveys on 2,2 – 2,5 m. Ajoradan ja pyörätien väliin jäävän erotusalueen leveys on vähintään 1,0 m.
Kuva 7. Kaksisuuntainen pyörätie jalkakäytävän tasossa.
Kaksisuuntainen pyörätie omassa tasossa
Kaksisuuntaisen, omassa tasossa kulkevan pyörätien tehokas leveys on pääreiteillä 2,7 – 4,0 m pyöräilymääristä riippuen. Laatukäytävillä tähdätään aina vähintään 3,5 m:n leveyteen. Ajoradan ja pyörätien väliin jäävän erotusalueen leveys on vähintään 1,0 m.
Kuva 8. Kaksisuuntainen pyörätie omassa tasossa.
Kirjoittanut Jyrki Soukiala
Syyskuu 2020
Lähteet
Suomen kuntatekniikan yhdistys: Katu 2002
Helsingin kaupunki: Katutilan mitoitus – suunnitteluohjeet 2014
Espoon kaupunki: Katupoikkileikkauksen suunnitteluohjeet 1.11.2010
Liikennevirasto: Tien poikkileikkauksen suunnittelu (Liikenneviraston ohjeita 29 -2013)
Liikennevirasto: Jalankulku- ja pyöräteiden suunnittelu (Liikennevirastonohjeita 11-2014)
Liikennevirasto: Tiekaiteiden suunnittelu (Liikenneviraston ohjeita 16-2014)
Aki Pouta: Ajoneuvojen suurimmat sallitut mitat ja massat 8.6.2015 (päivitys 28.4.2017)
www.pyoraliikenne.fi
