OHJEEN SISÄLTÖ
Katuvalaistuksen tarpeet ja tavoitteet
Katuvalaistuksen teknilliset periaatteet ja vaatimukset
Valaistussuunnittelun vaiheet
Valaistussuunnittelu eri vaiheissaan koostuu tavoitteiden määrittelystä toiminnallisessa, teknisessä ja kaupunkikuvallisessa mielessä. Kaupunkiympäristön valaistusvaikutelmaan vaikuttavat ympäröivät rakennukset ja rakenteet sekä niiden valaistus. Lisäksi valaistukseen vaikuttavat pintojen värisävyt ja olosuhteet, kuten lumiset tienpinnat, jotka heijastavat valoa eri tavoin kuin kuivat tai märät pinnat.
Toiminnalliset tarpeet
Valaistuksen toiminnallisena tavoitteena on lisätä turvallisuutta ja parantaa suunnistautumista kaupunkitilassa. Liikenneturvallisuuden ohella huomioidaan kaupunkiympäristön käytettävyys ja turvallisuuden tunne kaikkien käyttäjäryhmien näkökulmasta.
Valaistussuunnittelu on kiinteä osa katuympäristön suunnittelua, jossa tulee huomioida ympäristön materiaalit kuten päällysteet ja arkkitehtuuri. Kulkuväylille on tuotettava sen käyttötarkoitukseen sopiva riittävä ja tasainen valaistus. Lisäksi valaisinlaitteet, kuten pylväät tukevat katutilan hahmottamista ja osoittavat eri liikennemuotojen väliset alueet.
Kaupunkikuvalliset tarpeet
Katuvalaistuksen avulla vaikutetaan positiivisesti myös katuympäristön viihtyvyyteen sekä alueen identiteettiin. Yleisillä alueilla on valoa heijastettava myös pystypinnoille, joka helpottaa orientaatiota ja alueen tunnistettavuutta kaupunkiympäristössä.
Kaupunkialueiden, kuten keskusta-, taajama- tai tiealueiden valaistuksen tarve perustuu niiden käytön, kaupunkikuvallisten ominaisuuksien sekä keskinäisen aseman ja luonteen perusteella. Esimerkiksi katujen ja aukioiden hierarkiaa voidaan korostaa käyttämällä erilaista valon värilämpötilaa eri alueilla. Lisäksi katujen keskinäistä hierarkiaa voidaan korostaa valaisilaitteiden laatutasolla ja niiden sijoittelulla. Keskusta-alueilla ja keskustaajaman sisääntuloalueilla mahdolliset kausivalaistustarpeet selvitetään suunnittelun lähtötiedoksi. Suunnitelmissa huomioidaan kausivalaistutarpeet liityntäpistein.
Historiallisesti arvokkailla alueilla tulee suunnitella ratkaisuja, jotka tukevat alueen historiallisen arvon säilymistä. Näiden alueiden valaistussuunnittelussa tulee olla yhteydessä museoviranomaisiin ja tarvittaessa kunnan tai kaupungin rakennusvalvontaviranomaisiin.
Energiatehokkuuden huomioiminen
Ympäristöystävällinen ulkovalaistus tarkoittaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaista energiatehokasta valaistusta, jonka järjestämisessä ympäristöseikat, kuten kierrätys ja valosaasteen vähentäminen on otettu huomioon.
Energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU) tuli voimaan 4.12.2012. Suomessa vapaaehtoiset energiatehokkuussopimukset ovat tärkeä keino saavuttaa EU:n energiatehokkuusdirektiivin (EED) mukaiset energiankäytön tehostamistavoitteet. Tuotteiden ekosuunnittelusta säädetään EU:n tasolla ecodesign-direktiivissä (2009/125/EY) ja kansallisesti ekosuunnittelulaissa (1005/2008 muutt. 1009/2010, Finlex). Ekosuunnittelun vaatimuksilla pyritään parantamaan energiatehokkuutta integroimalla ympäristönäkökohdat ja elinkaariajattelu tuotteiden tuotesuunnitteluvaiheeseen.
Valaistusluokan valinta
Valaistusluokan valintaa ohjaavana standardina käytetään SFS-EN 13201-1 standardia.
Valaistusluokka valitaan kohteen liikenteellisten ja ympäristöllisten ominaisuuksien perusteella. Valaistusluokan valintaan vaikuttavat katujen ja kulkuväylien toiminnallinen luokka, sijainti, poikkileikkaus, nopeusrajoitus sekä liittymäjärjestelyt.
Oikeanlaisella valaistuksella ja valaistusluokan valinnalla on mahdollisuus vaikuttaa useaan katu- ja tieympäristön käyttäjien kokemaan tunteeseen kuten:
- Turvallisuuteen (näkyvyyteen)
- Turvallisuuden tunteeseen
- Suunnistautumiseen
- Kaupunkikuvaan ja identiteettiin (hahmottamiseen)
- Viihtyvyyteen ja tunnelmaan
Seuraavissa taulukoissa on esitetty tyypillisimmät käytettävät valaistusluokat eri kulkuväylien ja oleskelualueiden toiminnallisille luokille. Taulukoiden mukaisia valaistusluokkia suositellaan käytettäviksi mikäli kaupungilla tai kunnalla ei ole omaa ohjetta valaistusluokan valintaan.

Taulukko: Katujen valaistusluokat
Taulukko 2. Jalankulku- ja pyöräilyalueiden valaistusluokat
Valaistusluokat
Valaistusluokan mukaisia vaatimuksia ohjaavana standardina käytetään SFS-EN 13201-2 standardia.
Seuraavissa taulukoissa on kuvattu yleisesti Suomessa käytettyjä valaistusluokkia ominaisuuksineen.
Taulukko 2. M-luokat moottoriajoneuvoliikenteelle

Taulukko: C-luokat moottoriajoneuvoliikenteelle risteyksissä ja liittymissä, joissa liikennöi myös muita tienkäyttäjiä
Taulukko 4. P-luokat pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden käyttämille kulkuväylille sekä piha- ja pysäköintialueille
Valaistustyypit
Valaisimien sijoituksessa poikkileikkaukseen vaikuttavat monet eri tekijät. Sijoitusta valittaessa on huomioita ainakin seuraavat tekijät kohteesta riippuen:
- Valoteknisten vaatimusten täyttyminen
- valaisinkalusteiden visuaalinen soveltuvuus ympäristöön ja optiseen ohjaukseen
- katuympäristön kasvillisuuden kasvaminen
- valaisinkalusteiden valinnan optimointi energia-, hoito- ja huoltokustannukset huomioiden
- valaistuskalusteiden rakenne ja soveltuvuus vallitseviin olosuhteisiin
- tonttijako, liittymät ja muut pakkopisteet
- ajoneuvojen ovien avautuminen kadunvarsipysäköinneissä
- suojaetäisyydet muihin rakenteisiin ja järjestelmiin (sähkölinjat, junaradat, yms.)
- Valaisinpylväät tulisi pyrkiä sijoittamaan siten ettei ajoneuvot vahingoita niitä liukkailla keleillä.
Valaisimet voidaan pääsääntöisesti sijoittaa poikkileikkaukseen seuraavilla tavoilla:
- yksirivinen reunasijoitus
- vuorottainen reunasijoitus
- vastakkainen reunasijoitus
- keskikaista-asennus
- ripustusasennus / keskikatuasennus
Valaisinpylväiden pituus- ja sivusuuntainen väli määräytyy kulkuväylän pintamateriaalin heijastusominaisuuksien, käytettävän pylväskorkeuden sekä valaisimen valonjako-ominaisuuksien perusteella. Valaistuskalusteiden valintaa tehtäessä tulee huomioida myös elinkaarikustannukset, joihin voidaan vaikuttaa pylväskorkeuden optimoinnilla sekä valaisimen ominaisuuksilla. Valoteknisesti ja elinkaarikustannuksiltaan pisintä mahdollista pylväsväliä ei voida aina hyödyntää kaupunkiympäristössä, johtuen merkittävästä määrästä pakkopisteitä.
Valaisinpylvään keskikohdan etäisyys ajoradan reunasta tulisi olla vähintään 0,75 m. Poikkeustapauksissa valaisinpylvään etäisyys ajoradan reunasta voi olla vähintään 0,5 m mikäli pylväs joudutaan sijoittamaan kapealle välikaistalle, pyörä- tai jalankulkutielle tai saarekkeelle.
Valaistuslaitteet
Valaistuslaitteet sisältävät kaikki ne laitteet ja rakenteet, joiden avulla valoa tuotetaan ja ohjataan halujen sekä toiveiden mukaisesti. Valaistuskalusteita ovat:
- pylväät
- valaisinvarret
- jalustat
- valaisimet
- lamput
- valaistussähkökeskukset ja suojalaitteet
- sähkönjakeluverkko
Katuvalaistusverkkoon liitettyjen sähkölaitteiden tulee täyttää standardisarjan SFS 6000 asettamat vaatimukset ja niillä tulee olla CE-merkintä, joka kertoo, että tuote täyttää Euroopan unionin turvallisuusvaatimukset.
Valaistuslaitteiden valinnassa tulee huomioida asennuksen elinikä, soveltuvuus vallitseviin olosuhteisiin (kestävyys) sekä valaistusluokkien mukaisten vaatimuksien täyttyminen. Lisäksi valinnassa tulee huomioida:
- tekniset vaatimukset
- elinkaarikustannukset
- huollettavuus
- kaupunkikuvalliset vaatimukset, kuten muotoilu ja materiaalit
Valonlähteet ja valaisimet
Yleisimpänä valonlähteenä käytetään LEDejä niiden suuren valotehokkuuden ja pitkän eliniän takia. Lisäksi käytetään purkauslamppuja, mutta niiden käyttö uudisasennuksissa on melko vähäistä.
Oikealla valonlähteen ja valon laadun valinnoilla voidaan vaikuttaa viihtyvyyteen, yleiseen turvallisuuteen ja havaitsemiseen. Värintoistokyvyllä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin valonlähde toistaa kohteen värejä. Värilämpötila vaikuttaa näkyvän valkoisen valon sävyyn. kaupunkiympäristössä käytetään yleensä 3000-4000 K värilämpötila. Lämmin valkoinen (< 3300 K), neutraali valkoinen 3300-5300 K) ja kylmä valkoinen (> 5300 K). Liian korkeita värilämpötiloja > 4500 K tulee välttää, ellei sitä kohteessa erityisesti edellytetä. Lämpimän valkoisen sävyjen käyttökohteita ovat alueet, joilla oleskellaan ja rauhoitutaan. Neutraalia valkoista sävyä taas käytetään alueilla, joilla on paljon liikkujia ja vireystilan tulee olla korkea.
Värilämpötilan ollessa 3000-4000 K suositellaan käytettäväksi värintoistoindeksiä, joka on vähintään ≥70.
Valaisimen valinnassa tulee huomioida sekä tekniset että kaupunkikuvalliset vaatimukset. Lisäksi valaisimen sijoituspaikan ominaisuudet ja olosuhteet sekä valaisimen huollettavuus ja elinkaari vaikuttavat valintaan. Valaistusvaikutelmaan vaikuttavat valaisimen tekniset ominaisuudet kuten valonjako ja suunnattavuus sekä valonlähde ja sen värilämpötila ja värintoisto-ominaisuudet. Valaisimien valintaperusteena on hyvä tarkastella myös häikäisyominaisuudet ja suunnattavuus, jotta vältytään turhalta valosaasteelta.
Valonlähteitä ja valaisimia valittaessa on kiinnitettävättä erityistä huomiota seuraaviin asioihin:
- valovirta
- valotehokkuus (lm/W)
- häikäisyominaisuudet
- elinikä huomioiden liitäntälaitteet, kuolleisuus, valovirran alenema (%)
- valaisimen liitäntäteho liitäntälaitteineen
- valaisimen koko suhteessa asennuskorkeuteen
- ohjaus- ja himmennysominaisuudet
- valon väri ja värintoisto
- valon suunnattavuus
- hinta
- alueella käytettyihin valaisinmalleihin / valaisimien muotoiluun
Rautatiealueilla sekä rautatien yli- ja alikulkusiltojen valaisimien tulee olla suojausluokkaa II.
Valaistusvaatimusten on toteuduttava myös silloin, kun lamput tai valaisimet ovat likaantuneita. Likaantumisesta johtuva valaistusvoimakkuuden pieneneminen otetaan valaistussuunnittelussa huomioon huollon alenemakertoimella. Mitä pienempi alenemakerroin on, sitä suurempi on valaistusasennuksen ylimitoitus, jolla taataan valon riittävyys huoltovälin lopussa. Alenemakerroin riippuu tilan puhtaudesta ja valaisimien säännöllisestä puhdistamisesta. Jos valaisimet puhdistetaan valonlähteen eliniän aikana yhteen tai useampaan kertaan, voidaan suunnittelussa käyttää suurempaa alenemakerrointa eli pienempää ylimitoitusta.
Pylväät, varret ja perustukset
Kaupunkialueilla käytetään yleensä sinkittyjä ja mahdollisesti maalattuja teräspylväitä ja maakaapelia. Tapauskohtaisesti voidaan käyttää muita materiaaleja, kuten puu- ja alumiini- tai betoni- ja valurautapylväitä.
Tiiviiden keskusta-alueiden ulkopuolella voidaan käyttää myös muita ratkaisuja erikseen sovittaessa esim. puupylväs ja ilmajohto -ratkaisua.
Valaisinpylvästyyppinä käytetään kaupunkialueilla jäykkää pylvästä. Niiden tulee kestää jonkun verran törmäyksiä ilman, että niiden toiminta kärsii eikä törmäyksestä aiheudu vaaratilanteita. Kaupunkialueen ulkopuolisilla ajoneuvoliikenteen pääväylillä tulisi käyttää myötääviä pylväitä.
Valaisinkalusteiden kaupunkikuvaan vaikuttavia tekijöitä ovat pylvään lisäksi varret ja valaisinmalli. Valaisinvarren pituus perustuu valaistuksen teknisiin ja toiminnallisiin vaatimuksiin. Muotoilun avulla kalusteet sovitetaan ympäröivään kaupunkikuvaan sopivaksi kokonaisuudeksi esim. muodon, värin, materiaalin ja koon suhteen.
Energiatehokkuus (mm. valaistuksen ohjaus)
Valaistuksen ohjaus voi tuottaa merkittävää energiansäästöä oikein käytettynä. Valaistuksen ohjausjärjestelmien tarkoituksena on ohjata valaistusta tarpeen mukaisesti ja siten säästää energiaa.
Nykyään useat kunnat päätyvät hankkimaan ns. älykkään ohjausjärjestelmän, jonka avulla ohjaaminen sekä sähköverkon tarkkailu ja huolto helpottuvat.
LED valaisimia käytettäessä on suositeltavaa käyttää aina jonkinlaista ohjausjärjestelmää, joko valaisimessa itsessään olevaa ohjausta tai laajemmalla alueella toimivaa kaupungin tai kunnan yleisesti käyttämää ohjausjärjestelmää tai näiden yhdistelmiä. Valaistuksen päälle-pois ohjauksena käytetään yleisimmin ohjausjärjestelmään liitettyjä hämäräkytkimiä tai aika-asetuksia. Muita käytettyjä ohjaustapoja ovat mm. liikennetunnistukseen perustuvat ohjaukset sekä paikallisohjaus painikkeet. Päälle-pois ohjauksen lisäksi led-valaisimilla on suositeltavaa käyttää jotain toista energiaa säästävää ohjaustapaa kuten esimerkiksi valaisimen liitäntälaitteeseen valmiiksi ohjelmoitavia himmennysprofiileita.
Valaistuksen sähköjärjestelmät
Katuvalaistusverkon ja siihen liitettyjen sähkölaitteiden tulee täyttää standardisarjan SFS 6000 asettamat vaatimukset ja niillä tulee olla CE-merkintä, joka kertoo, että tuote täyttää Euroopan unionin turvallisuusvaatimukset.
Kaupunkien ja kuntien erityisvaatimukset valaistusverkon asennustavalle ja ohjausperiaatteille tulee ottaa huomioon valaistuksen sähkönjakeluverkon laitteita suunniteltaessa ja valittaessa.
Sähköverkkoa suunniteltaessa tulee yhteensovittaa kaapelointireitit muiden toimijoiden kanssa, jotta mahdolliset yhteiskaivuut voidaan hyödyntää.
Ulkovalaistuksen toteuttamisessa on neljä tavoitteiltaan ja tarkkuudeltaan erilaista suunnitelmaa:
- ulkovalaistuksen tarveselvitys
- ulkovalaistuksen yleissuunnitelma
- katusuunnitelman valaistustiedot
- valaistuksen rakennussuunnitelma
Ulkovalaistuksen tarveselvitys sisältää kaupunkiseudun, kaupungin tai kunnan valaistuksen kehittämisen, parantamisen ja ylläpidon perusteet. Valaistuksen yleissuunnitelma määrittää kaupungin tai alueen valaistusperiaatteet ja katusuunnitelman valaistustiedoilla osoitetaan periaatteet ja varmistetaan toteuttamisen mahdollisuudet. Valaistuksen rakennussuunnitelma on katukohtainen suunnitelma, jolla hanke toteutetaan.
Tarveselvitys
Ulkovalaistuksen tarveselvitys sisältää kaupunkiseudun, kaupungin tai kunnan
valaistuksen kehittämisen, parantamisen ja ylläpidon perusteet. Ulkovalaistuksen tarveselvitys esittää tie- ja katuverkon ja muun julkisen valaistuksen kehittämistavoitteet ja ohjelman. Sen tarkoituksena on:
- yhtenäistää valaistus johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi
- määrittää alueet, joille laaditaan valaistuksen yleissuunnitelma
- ohjata ulkovalaistuksen teknistä, taloudellista ja kaupunkikuvallista kehitystä ja toimia päätöksenteon apuvälineenä
- esittää periaatteet valaistuksen ohjauksesta ja energian käytöstä
Yleissuunnitelma
Valaistuksen yleissuunnitelmassa määritellään valaistukselle asetetut toiminnalliset ja kaupunkikuvalliset tavoitteet. Valaistuksen yleissuunnitelmassa esitetään valaistuksen jäsentely, käyttö ja laatu sekä määritellään valaistuksen ohjaukseen liittyvät tarpeet ja perusteet. Valaistuksen yleissuunnitelma laaditaan siten, että sitä voidaan käyttää jatkosuunnittelun pohjana tulevissa valaistussuunnitelmissa tarkemmalla suunnittelutasolla.
Katusuunnitelma
Katu rakennetaan kunnan hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Katusuunnitelmassa esitetään katualueen käyttäminen eri tarkoituksiin sekä kadun sopeutuminen ympäristöön ja vaikutukset ympäristökuvaan, jos se alueen tai rakentamistoimenpiteen luonteen vuoksi on tarpeen. Katusuunnitelmassa esitetään valaisinpylväät ja niiden sijainti kartalla ja tyyppipoikkileikkauksissa.
Rakennussuunnitelma
Valaistuksen rakennussuunnitelmassa määritellään yksityiskohtaisesti valaistuksen rakentamisessa tarvittavat tiedot. Rakennussuunnitelmassa esitetään valon laadulliset ominaisuudet sekä valaisimet ja valonlähteet. Valaisinlaitteiden ja varusteiden paikat määritellään suunnitelma-asiakirjoissa, laaditaan määräluettelot ja selostukset. Laitteiden sijoitukset ja asennusperiaatteet esitetään tarvittaessa leikkauspiirustuksissa. Lisäksi kuvataan valaistuksen ohjaukseen liittyvät järjestelmät.
Kirjoittanut Reija Pasanen ja Mika Alen
Syyskuu 2020
Lähteet:
Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu 16-2015, Liikennevirasto
KATU 2002 julkaisu, SKTY
Katuympäristön suunnitteluopas, SKTY
SFS, CEN tekninen raportti CEN/TR 13201-1, 2015-01-19
SFS-EN 13201-2, 2015-12-31
Ulkovalaistuksen tarveselvitys, Suomen Kuntaliitto (ISBN 951-755-649-7)
Ulkovalaistuksen tarveselvitys, Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2015:1 (ISBN 978-952-272-825-8)
Katusuunnitelman ja kadun rakennussuunnitelmien sisältö 20.10.2017, Helsinki Kaupunkiympäristön toimiala
5.4.2.2. Katuvalaistuksen teknilliset periaatteet ja vaatimukset
5.4.2.3. Valaistussuunnittelun vaiheet