OHJEEN SISÄLTÖ
Hallinnollinen luokitus
Toiminnallinen luokitus
Tie- ja katuverkon luokittelukriteereistä vakiintuneimmat ovat hallinnollinen luokitus, toiminnallinen luokitus ja rakennetekninen luokitus. Hallinnollinen luokitus perustuu kadunpitovastuuseen, joka määräytyy lainsäädännöstä. Toiminnallisen luokituksen perustana on katuverkon liikennetehtävän mukainen jäsentely ja maankäyttö. Rakennetekninen luokitus määräytyy kadun liikennekuormituksesta ja toiminnallisen luokituksen perusteella asetetuista liikenteenvälityskapasiteetista.
Hallinnollinen luokitus on aina täysin yksiselitteinen, lainsäädäntöön perustuva viranomaispäätös. Toiminnallisen luokitus on sen sijaan liikennesuunnittelullinen ja -poliittinen valinta, joka perustuu harkinnanvaraiseen tavoiteasetteluun. Rakennetekninen luokitus on luonteeltaan suunnittelunormi, jolla varmistetaan, että tiet ja kadut täyttävät toiminnallisesta luokituksesta johtuvan liikenteen kuormitus-, turvallisuus- ja sujuvuusvaatimukset. Rakenneteknistä luokitusta käsitellään yksityiskohtaisesti katujen mitoitusta ja rakenteellista suunnittelua koskevissa osissa.
Omistajuuden ja hallintovastuun perusteella katuverkon tiet ja kadut jaetaan maanteihin, katuihin ja yksityisteihin.
Maantiet
Maantie on valtion omistama tai tieoikeudella hallinnoima tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja on Väyläviraston hallinnassa. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä.
Valtatiet palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Kantatiet täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. Seututiet palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. Muut maantiet ovat yhdysteitä.
Valtakunnallisesti merkittävään runkoverkkoon kuuluvat maantiet yhdistävät valtakunnallisesti ja kansainvälisesti suurimmat keskukset ja solmukohdat ja palvelevat erityisesti pitkänmatkaista liikennettä.
Maantie voi olla moottori- tai moottoriliikennetie taikka muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu tie. Maantie voi olla myös tarkoitettu käytettäväksi vain talvella (erityinen talvitie).
Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä (2005/503).
Kadut
Kadut ovat asemakaava-alueella sijaitsevia liikenneväyliä, katuja, aukioita ja toreja tai kevyen liikenteen raitteja. Kadut toteutetaan asemakaavassa osoitetulle katualueelle kunnan hyväksymän katusuunnitelman mukaisesti Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyllä tavalla.
Katujen rakentamisesta vastaa kunta kustannuksellaan. Katujen to kustannuksineen kuuluu kunnalle ja kiinteistöille katujen kunnossa- ja puhtaanapidosta säädetyllä tavalla jaettuna.
Yksityiset tiet
Yksityistiellä ovat ensisijaisesti yksityistä liikennetarvetta palvelevia tieliikenteen väyliä, johon rasitteena kohdistuu vähintään yhden kiinteistön hyväksi tieoikeus.
Katujen toiminnallinen luokitus perustuu niiden liikenteellisiin tehtäviin. Luokitus tehdään maankäytön määrittämistä ja mitoittamista tarpeista kaavoituksen ja liikenneverkon suunnittelun yhteydessä. Toiminnallinen luokitus yhdessä kaduille asetettujen kaupunkikuvallisten tavoitteiden kanssa on lähtökohtana katujen katu- ja teknisten suunnitelmien laadinnassa.
Toiminnallinen luokitus tehdään koko liikenneväylä- ja katuverkolle ajoneuvoliikenteen ja maankäytön näkökulmasta. Liikenneväylät ja kadut jaetaan pääverkon katuihin, joiden tehtävänä on välittää pitkämatkaista liikennettä ja kunnan eri osien välistä siirtymistä, ja paikallisverkon katuihin, jotka palvelevat lähivaikutuspiirinsä maankäyttöä.
Pääverkon liikenneväylät ja kadut
Sisääntulo- ja ohikulku-/läpikulkuväylät
Maantieverkon osina tai jatkeina nämä kytkevät valtakunnallisen ja seudullisen tieverkon yhdyskunnan katuverkkoon. Ne toimivat valtakunnallisen ja seudullisen liikenteen ja katuliikenteen välisenä linkkinä, mutta mahdollistavat myös niiden erillään pitämisen. Lisäksi ne pääverkon osana ovat myös paikallisen katuliikenteen käytössä.
Suuremmissa keskuksissa nämä väylät ovat yleensä moottoriväyliä, jotka varustetaan eritasoliittymin ja joiden nopeusrajoitus on 80 – 100 km/h.
Pääkadut
Nämä liittävät yhdyskunnan osa-alueiden paikallisverkkoja toisiinsa ja palvelevat niiden välistä liikennettä sekä tarvittaessa myös kytkevät seudullista tieverkkoa yhdyskunnan katuverkkoon.
Pääkadut on varustettu pääasiassa valo-ohjatuin tasoliittymin. Niiden nopeusrajoitus on yleensä 50 – 70 km/h.
Paikallisverkon kadut
Kokoojakadut
Nämä liittävät yhdyskunnan osa-alueiden tonttikadut toisiinsa ja pääverkkoon. Ne kokoavat tonttikatujen liikenteen ja mahdollistavat liikenteen osa-alueen sisällä (paikallinen kokoojakatu) tai sen liittymisen pääverkon liikenteeseen (alueellinen kokoojakatu).
Kokoojakatujen risteykset ovat tasoristeyksiä. Risteys toteutetaan tarvittaessa valo-ohjattuna ja nykyisin yhä useammin kiertoliittymänä. Kokoojakatujen nopeusrajoitus on yleensä 50 km/h (alueelliset kokoojakadut) tai 40 km/h (paikalliset kokoojakadut).
Tonttikadut
Tonttikadut kytkevät tontit paikallisverkkoon. Ne välittävät tonttien maankäytön synnyttämän liikenteen muuhun liikenneverkkoon. Tonttikatuihin luettavia erityiskatuja ovat hidas-, piha- ja kävelykadut.
Tonttikadut ovat lyhyitä, yleensä läpiajon estäviä umpi- tai rengaskatuja, joiden nopeusrajoitus on yleensä 30 km/h, mutta voi keskusta-alueilla olla myös 40 km/h.
Hidaskadut
Hidaskadut ovat liikennejärjestelyiltään tai rakenteeltaan sellaisia katuja, että yli 30 km/h ajonopeuksien käyttö ei niillä ole luontevaa. Hidaskatu voidaan toteuttaa sopivilla kadun geometriaan, poikkileikkaukseen ja/tai päällysteeseen kohdistuvilla valinnoilla siten, että kadun käyttäjät toimivat luontojaan tavoitellulla tavalla. Katu voidaan tehdä hidaskaduksi rakentamalla töyssyjä ja vastaavia mekaanisia hidastimia, joilla käyttäjät pakotetaan haluttuun liikennekäyttäytymiseen.
Pihakadut
Pihakadut ovat korostetusti jalankulkua ja kadulla oleskelua suosivia katuja. Moottoriajoneuvoliikenne on rajoitettu vain kiinteistöihin ja niiden merkityille pysäköintipaikoille. Ajonopeudet on sovitettava jalankulun mukaisesti eivätkä saa ylittää 20 km/h. Jalankulkijalle on annettava esteetön kulku. Jalankulku saa käyttää koko katutilaa, ei kuitenkaan ajoneuvoliikennettä tarpeettomasti estäen.
Pihakaduiksi soveltuvat erityisesti tiiviiden keskusta-alueiden asuntokadut, jolloin ne onnistuneesti toteutettuina lisäävät asukkaiden käytössä olevaa yhteistä ulkotilaa.
Kävelykadut
Kävelykadut ovat jalankululle, pyöräilylle ja muulle kevyelle liikenteelle tarkoitettuja kulku- ja oleskelualueita. Niillä sallitaan ainoastaan kiinteistöjen huoltoajo, sekin yleensä ajallisesti rajoitetusti. Kävelykaduksi voidaan tehdä keskusta-alueen vilkas ostoskatu tai muu tarkoitukseen soveltuva katu, joka on jalankululle ja oleilulle riittävän vetovoimainen. Toteutus vaatii, että ajoneuvoliikenne voidaan sijoittaa toimivalla tavalla muuhun katuverkkoon, että kiinteistöjen huoltoajo saadaan toimivaksi ja että läheisyydessä on riittävästi pysäköintitilaa.
Kävelykatuja on toteutettu kaupunkikeskustoissa harvakseltaan, koska erityisesti kiinteistöt ja liikeyritykset ovat niitä vastustaneet. Myöskään tähänastiset toteutukset eivät aina ole olleet loppuun saakka harkittuja eikä viimeisteltyjä; pelkkä ajoneuvoliikenteen kieltäminen ei vielä tee kadusta kävelykatua. Kielteisissä asenteissa on kuitenkin tapahtunut selvää muutosta. Kävelykadut ja niiden muodostama kävelykeskusta aletaan nähdä liikekeskustan elinehdoksi kilpailtaessa reuna-alueiden kauppakeskusten kanssa.
Kävelyn ja pyöräilyn raitit
Polkupyöräilylle ja jalankululle tarkoitettu kevyen liikenteen verkosto rakentuu ajoneuvoliikenteen verkon tavoin pää- ja paikallisverkosta. Lisäksi voidaan erottaa ulkoilua ja virkistystä palveleva ulkoiluraittiverkosto, joka osaksi muodostuu samoista raiteista kuin varsinainen pää- ja paikallisverkko.
Pääverkon raitit
Seuturaitit, jotka toimivat sisääntuloraitteina seudun ulkopuolelta ja yhdistävät seututasolla tärkeimmät keskukset toisiinsa.
Pääraitit, jotka liittävät yhdyskunnan aluekeskuksia pääkeskukseen ja toisiinsa.
Paikallisverkon raitit
Alueraitit, jotka palvelevat viereisten osa-alueiden välistä jalankulkua ja pyöräliikennettä ja ovat osa-alueiden sisäisiä pääyhteyksiä.
Lähiraitit, jotka palvelevat paikallista, lyhytmatkaista jalankulkua ja pyöräliikennettä.
Ulkoiluraitit ovat toiminnallisesti joko pää- tai paikallisverkon raitteja, joiden ensisijainen tehtävä on virkistys- ja kuntoliikunnan tarpeiden tyydyttäminen ja vasta toissijaisesti jalankulkun ja pyöräliikenteen yhteystarpeet.
Edellä esitetyn katujen ja jalankulkun ja pyöräliikenteen raittien toiminnallisen perusluokituksen rinnalla katuverkkoa voidaan luokittaa myös rajatusti yksittäisen erityistoiminnon tai –tavoitteen perusteella. Tällöin tavoitteena on varmistaa, että kyseessä olevan luokituskriteerin mukaiset vaatimukset tulevat otetuksi huomioon katuverkon suunnittelussa, toteutuksessa ja kunnossapidossa sekä liikenteenohjauksessa.
Toiminnallisen erityisluokituksen kriteerejä voivat olla esimerkiksi joukkoliikenne ja tavara- ja huoltoliikenne ml. erikoiskuljetukset. Katuverkon luokitus esteettömyyden (liikuntarajoitteiset ja –esteiset) perusteella on tulevaisuudessa välttämätöntä, vaikka esteettömyys tuleekin periaatteessa varmistaa koko katuverkossa. Kaupunkiympäristön vaalimiseksi saattaa olla tarpeen luokittaa katuverkkoa historiallisista ja kaupunkikuvallisista lähtökohdista.
Katu- ja raittiverkoston toiminnallinen luokitus on järjestelmänä johdonmukainen ja selkeä. Rakennetuissa katu- ja raittiverkoissa luokitus ei kuitenkaan aina ilmene yhtä jäsennöidysti kaupungin koosta, kaupunkirakenteesta ja katujen ominaisuuksista johtuen. Esimerkiksi kadun toiminnallinen luokka saattaa muuttua epäloogisesti tai raitti ei täytä kaikilta osin luokkansa vaatimuksia.
Toiminnallinen luokitus on kuitenkin tärkeä katusuunnittelua ohjaava väline, jota tulee noudattaa keskeisenä lähtökohtana. Sen avulla voidaan saada aikaan tasapainoinen ja toimiva liikenneväyläverkosto, jossa pääverkon kadut ja raitit ovat liikenteellisiltä ominaisuuksiltaan hyvätasoisia, kun taas paikallisverkon suunnittelussa korostuvat asuinympäristölliset näkökohdat.
Kirjoittanut Jyrki Paavilainen
Syyskuu 2020
Lähteet:
Liikenneviraston ohjeita 11/2014, Jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnittelu.
Helsingin kaupunki, Pyöräliikenteen suunnitteluohje.
