OHJEEN SISÄLTÖ
Lähtökohdat
Kallio- ja maaperä
Pohja ja pintavedet
Hulevedet ja tulvasuojelu
Luontoarvot
Rakennetun ympäristön arvokohteet
Katurakentaminen aiheuttaa monenlaisia haittoja ja uhkia ympäristölle. Katuverkon sijoituksessa ja liikenteellisessä mitoituksessa on huolehdittava siitä, että se ei tarpeettomasti pilaa paikallisia luonnon ja maiseman arvoja. Katuja voidaankin tarkastella ekosysteemeinä, joissa rakentaminen ja ekologia sovitetaan yhteen mahdollisimman kestävästi. Katurakentamisessa tulee noudattaa luonnonvaroja ja materiaaleja säästäviä ratkaisuja sekä suosia materiaalien uudelleen käyttöä ja uusiomateriaaleja. Katurakentamisessa tulee tähdätä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Kestävät kulkumuodot kuten jalankulku ja pyöräily sekä raideliikenne toteuttavat hyvin tätä periaatetta.
Suunnittelussa tulee pohtia ympäristöön kohdistuvia riskejä, ja miettiä niille lieventämistoimenpiteitä. Tiiviissä kaupunkiympäristössä korostuvat erityisesti rakentamisen aikaiset haitat, jotka saattavat olla hyvin pitkäkestoisia ja aiheuttaa yllätyksiä. Näitä ovat esimerkiksi melu, pöly, tärinä sekä muutokset luontoon, vesistöön, maisemaan ja asukkaiden kulkureitteihin. Asukkaiden ja alueiden käyttäjien kokemat kielteiset muutokset ympäristössä tulee aina huomioida ja ennakoida hyvällä suunnittelulla ja tiedottamisella. Rakennustyömaa tulee pitää turvallisena ja siistinä. Myös katujen ylläpitoon liittyvät vaatimukset aiheuttavat haittoja ja ongelmia. Näitä ovat liukkaudentorjuntaan, lumenauraukseen, puhtaanapitoon ja kasvillisuuden hoitotöihin liittyvät työt.
Kallio- ja maaperää koskevat ympäristövaatimukset ovat katujen suunnittelussa ja rakentamisessa keskeisiä. Niissä tulee huomioida:
- Maa- ja kallioperän laatu
- Maaperän pilaantumisen estäminen
- Kemikaalien käytön rajoitukset
- Massatasapaino
- Rakennettavuus
- Massojen kierrätettävyys
- Uusio- ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen
MARA-asetus eli Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä korvaa Valtioneuvoston asetuksen 591/2006 ja astuu voimaan 1.1.2018. MARA-asetus tarkoittaa, että eräiden jätteiden käyttöön maarakentamisessa ei tarvita ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa, jos jätteen hyödyntäminen täyttää asetuksessa annetut ehdot. Asiasta on kuitenkin tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle.
Uusi asetus helpottaa jätteiden käyttöä kohteissa, joissa jäte voi korvata luonnon kivi- ja maa-ainesta. Soveltamisalan maarakentamiskohteita ovat väylät, kentät, vallit sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteet. Soveltamisalaan kuuluvat jätteet ovat:
- betonimurske
- eräät lentotuhkat
- leijupetihiekka
- yhdyskuntajätteen polttolaitoksella syntyvä käsitelty pohjakuona
- tiilimurske
- asfalttimurske ja -rouhe
- kalkit
- rengasrouhe ja kokonaiset renkaat
Pohjavettä on kaikkialla maa- ja kallioperässä. Pohjaveden suojelu korostuu luokitelluilla pohjavesialueilla ja myös niiden ulkopuolisilla alueilla, joilla on talousvesikaivoja. Näillä alueilla pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään talousvedeksi, ja siksi pohjaveden määrällinen ja laadullinen suojelu on erityisen tärkeää. On huomattava, että vesilain pohjaveden muuttamista koskevat rajoitukset ja ympäristönsuojelulain pohjaveden pilaamista koskeva kielto ovat voimassa kaikkialla.
Pohjaveden pinnan tason laskeminen on uhka erityisesti tiiviissä kaupunkikohteissa. Rakentamisen aikana joudutaan usein laatimaan pohjaveden hallintasuunnitelmia ja erityisrakenteita. Rakentamisen aikana pohja- ja pintavesien tarkkailuun sisältyy veden laadun, määrän ja pinnantason seurantaa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää torjunta-aineita.
Kadun suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa tulee huomioida erityisesti herkät pintavesikohteet ja niiden valuma-alueet haitallisten vaikutusten välttämiseksi. Herkkiä kohteita ovat mm.:
- vesistöt, joista otetaan vettä talousvedeksi joko sellaisenaan, puhdistettuna tai tekopohjavedeksi imeytettynä
- suojelualueella olevat tai sinne laskevat uomat
- virkistys-, luonnon-, kulttuuri tai maisema-arvoiltaan arvokkaat vesistöt
- suojellut vesiluontotyypit (esim. vesilailla suojeltu lähde, lampi tai noro)
- vesistöt, jotka ovat pieniä tai joiden vedenvaihtuvuus on heikko
- vesistöt, joiden kemiallinen tai ekologinen tila on jo heikentynyt
Hulevesi on rakennetuilta pinnoilta rakennusten katoilta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesiä ovat myös esimerkiksi katujen pesuvedet ja palonsammutusvedet. Hulevesistä ja niiden hallinnasta on valmistunut mittava valtakunnallinen hulevesiopas (Kuntaliitto 2012).
Hulevesien hallinta on yhä keskeisempi osa katuympäristön suunnittelua. Hulevesiä voidaan katurakenteessa viivyttää tai imeyttää. Usein laadullinen viivyttäminen on määrällistä tärkeämpää. Suunnittelussa pääasia on tiedostaa toiminnot ja kohteet, joissa ympäristölle haitallisia aineita voi päästä ympäristöön tai jotka voivat muuttaa ympäristön määrällistä vesitasapainoa haitallisesti. Hulevesien määrällinen hallinta on tärkeää erityisesti taajama-alueilla, joissa tulvien aiheuttamat aineelliset vahingot voivat nousta suuriksi tai aiheuttaa merkittävää hulevesikuormituksesta johtuvaa laadullista haittaa. Tiiviisti rakennetulla taajama-alueella on usein haasteena löytää tarvittava tila hulevesien hallinnan vaatimille ratkaisuille. Katurakentamiseen on viime aikoina kehitetty erityisiä hulevesituotteita kuten betonisia reuna- ja hulevesikiviä.
Tärkeimmät määrällisen hulevesien hallinnan ratkaisut ovat:
- hulevesien syntymisen ehkäisy (esimerkiksi laajojen vettä läpäisemättömien pintojen välttäminen)
- imeytys (tarvittaessa näytteenotolla varmistetaan maaperän vedenläpäisevyys ja että imeytettävä vesi ei sisällä haitallisia aineita)
- viivytysaltaat ja -lammikot (erityisesti rakentamisvaiheessa ja läjitysalueiden yhteyteen)
Hulevesien laadullisen hallinnan ratkaisut ovat osittain samoja kuin määrällisessä hallinnassa:
- imeytys
- suodattaminen
- laskeutusaltaat purkureiteille (erityisesti rakentamisvaiheessa)
- kosteikot
Harvaanasutuilla alueilla hulevesien hallinnan huomio kiinnittyy veden laatuun ja elinympäristöjen kosteusolosuhteiden turvaamiseen. Hulevesien hallintaratkaisut edellyttävät toimiakseen säännöllistä kunnossapitoa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä rakentamisen aikaiseen hulevesien hallintaan. Tulvaherkillä alueilla katurakenteeseen ja kadun korkotasoon on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Luonnonsuojelulain rauhoitussäännökset kieltävät rauhoitetun eläinlajin häirinnän ja rauhoitetun kasvilajin hävittämisen. Luontodirektiivin liitteen IVa -lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty samoin kuin liitteen IVb kasvilajien hävittäminen.
Jos suunnittelun yhteydessä ei voida turvata suojellun lajin säilymistä elinalueellaan, joudutaan hankkeessa toteutettavalle suojeltuun lajiin kohdistuvalle toimenpiteelle hakemaan poikkeuslupa. Poikkeuslupa tarvitaan luontodirektiivin IVa ja IVb lajeille, rauhoitetuille lajeille, erityisesti suojelluille lajeille sekä suojelualueisiin kohdistuville toimenpiteille.
Katuympäristöjen rakentamisessa ja ylläpidossa tulee huomioida vieraslajit. Ne jaotellaan haitallisiin lajeihin sekä tarkkailtaviin tai paikallisesti haitallisiin lajeihin. Kattava lista lajeista on vieraslajiportaalissa (www.vieraslajit.fi), jossa on erikseen EU:n ja kansallisen tason luettelot. Näiden lajien torjuntakeinot poikkeavat toisistaan.
Rakennetun ympäristön arvokohteet tulee huomioida suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa. Näitä ovat:
- Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt (RKY) ja maisema-alueet
- Maakunta-, yleis- ja asemakaavoissa osoitetut suojelualueet ja -kohteet
- Historialliset tiet, kadut ja sillat
- Muinaismuistolain nojalla suojellut kohteet
- Historiallisen ajan kohteet
Kirjoittanut Marja Oittinen
Syyskuu 2020
Lähteet
Infra RYL 2017/1. Rakennustieto Oy. Saatavilla: https://www.rakennustieto.fi/infraryl
Katuympäristön suunnitteluopas. 2011. SKTY julkaisu 24. Suomen Kuntatekniikan Yhdistys ry / Viherympäristöliitto ry.
Helsinki: Katutilan mitoitusohje 2014
Kuntaliitto 2012. Hulevesiopas. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut
Liikennevirasto 18/2012. Ratatekniset ohjeet (RATO) osa 20, Ympäristö ja rautatiealueet
Rakennustieto Oy 2010. Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Osa 1: Väylät ja alueet. InfraRYL 2010. Rakennustietosäätiö RTS