OHJEEN SISÄLTÖ
Katuistutusten yleiset suunnitteluperiaatteet
Kasvillisuuden suunnittelu kaavoituksen yhteydessä
Katuistutusten vaatima mitoitus
Kasvillisuus katu- ja kadun rakennussuunnitelmissa
Eri tyyppiset katuistutukset
Puukujanteiden uusimisen periaatteet
Taimimateriaali
Katuistutukset ovat olennainen osa katuympäristöä. Tavoitteena on, että kasvillisuus muodostaa arkkitehtonisen ja harmonisen kokonaisuuden muun ympäristön kanssa sekä vahvistaa tunnistettavissa olevaa paikan henkeä ja lisää katuympäristön viihtyisyyttä. Liikennevihreydellä on merkitystä taajamakuvaan sekä paikkakuntalaisten, vierailijoiden ja ohikulkijoiden viihtyisyydelle sekä luonnon monimuotoisuudelle. Istutukset eivät saa aiheuttaa haittaa tai vaaraa liikenteelle tai muille rakennelmille. Katuistutusten viilentävä ja varjostava merkitys on korostunut kesäkuukausina tiiviisti rakennetuilla alueilla. Tätä tekijää tulee jatkossa huomioida ennemmän. Katuistutuksilla on tärkeä elinpiiriä mahdollistava merkitys monille kaupungeissa viihtyville lajeille, erityisesti hyönteisille ja linnuille.
Katuistutukset ovat osa taajamien viheraluejärjestelmää. Katujen ja teiden viheralueet muodostavat parhaimmillaan puistojen ja muiden viheralueiden kanssa yhtenäistä viheralueverkostoa, jonka tavoitteena on vaihteleva ja monipuolinen kokonaisuus. Monet kunnat noudattavat puistojen ja muiden viheralueiden lisäksi myös katuympäristön luokittelussa valtakunnallisesti käytössä olevaa Viheralueiden A, B, C- hoitoluokitusta tai ovat siirtyneet käyttämään uudempaa valtakunnallista Viheralueiden kunnossapitoluokitusta RAMS 2020.
Istutusalueiden ja istutusten suunnittelu tulee tehdä samanaikaisesti muun katualueen suunnittelun kanssa. Katuviheralueet otetaan huomioon katutilan käytön suunnittelussa varmistamalla kasvillisuuden vaatima tilantarve. Katutilan käytön yleisenä suunnitteluperiaatteena on, että kunnallistekniset verkostot sijoitetaan väylien alle riittävän etäisyyden päähän viherkaistalle istutettavista katupuista. Näin puukujanteet voivat kehittyä täysi-ikäiseksi huolimatta mahdollisista verkostojen korjauksiin liittyvistä kaivuista. Parhaimmillaan hulevesiä hyödynnetään kasvillisuuden käyttöön.
Taulukko: Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) mukaiset hoitoluokat. Katualueilla esiintyvät hoitoluokat on esitetty harmaalla.
Taulukko: Viheralueiden kunnossapitoluokitus. RAMS2020. Katualueilla esiintyvät hoitoluokat on esitetty harmaalla.
Kaavoituksen eri vaiheissa esitetään lähtökohdat ympäristön käsittelylle. Asemakaavassa ja asemakaavan yhteydessä laaditussa liikennesuunnitelmassa tai lähiympäristösuunnitelmassa voidaan esittää istutettavat alueen osat, säilytettävät ja suojeltavat puut, osoittaa puurivistön paikka tai esittää hulevesien käsittelyalueet.
Yleis- ja asemakaavoissa määritellään myös suojaviheralueet, joiden tarkoituksena on suojata ympäristöä liikenteen aiheuttamilta häiriöiltä. Melusuojaukset, kuten meluaidat- ja vallit, suunnitellaan yleensä suojaviheralueille, mikäli ne eivät mahdu liikennealueelle. Katu- ja kadun rakennussuunnitelman laatimisen määritellään lopullisesti se, minkälainen viherratkaisu kuhunkin kohteeseen tulee.
Katuistutusten vaatima mitoitus lähtee yleensä minimimitoista. Katutilan eri toiminnot pyritään järjestämään mahdollisimman tiiviisti. Kokemuksen kautta on määrittynyt minimimitat eri tavoin istutettaville viherkaistoille. Esimerkiksi puilla istutettavan kaistan minimileveys on 3 metriä ja pensaskaistalla noin 2 metriä.
Aiemmin katupuuistutukset ovat määritelleet katutilan leveyttä. Suomen puukaupunkien tulipalojen seurauksena vuonna 1856 annettiin keisarillinen asetus, jossa määrättiin puukeskustat jaettavaksi 60 kyynärän eli 35 metrin levyisillä esplanadeilla paloturvallisiin osiin. Esplanadit tuli istuttaa palon leviämistä ehkäisevin lehtipuuistutuksin.
Taulukko: Kasvillisuuden suunnittelussa noudatettava mitoitustaulukko, joka perustuu kasvillisuuden tilavaatimuksiin
Katusuunnitelmissa esitetään istutettavat alueet ja kasvillisuustyypit. Katusuunnitelman hyväksymisvaiheessa tehdään yleensä päätökset katuympäristön kustannuksista. Katusuunnitelmavaiheessa istutusrakenteisiin liittyvät detaljit on syytä tutkia sellaisella tarkkuudella, että toteutussuunnitelmavaiheessa ei tule yllätyksiä kustannuksiin ja myös katuympäristö on toteutettavissa rakentamiseen myönnetyllä budjetilla.
Kadun rakennussuunnitelmissa esitetään istutettavat alueet ja kohteet taimilajeineen, lukumäärineen, kokoluokkineen ja istutustiheyksineen. Suunnitelmaan valittujen kasvien menestymisvyöhyke esitetään myös suunnitelmissa, jotta voidaan varmistua kasvien ilmastollisesta kestävyydestä suunnittelualueella. Istutukset on mahdollista esittää joko kadun rakennussuunnitelmassa tai erillisessä istutuksia, ympäristörakenteita ja päällysteitä koskevassa piirustuksessa. Työselostuksena käytetään InfraRYL:a tai VRT´17, Viheralueiden yleistä työselostusta, Viherympäristöliitto ry:n julkaisu 57.
Hoitosuunnitelma
Rakennus- ja takuuaikainen hoitosuunnitelma laaditaan yleensä viittaamalla VHT´14, Viheralueiden hoidon yleiseen työselostukseen. VHT:ssa on määritelty hoidon laatuvaatimukset kaikkiin hoitoluokkiin. Suunniteltavalle katuviheralueelle määritellään hoitoluokat ja VHT`14:ssa on määritelty hoitoluokan mukainen kasvillisuustyyppikohtainen hoito, jota voidaan täydentää kohdekohtaisilla hoito-ohjeilla ja laatuvaatimuksilla.
Viheralueiden hoidolle VHT´14:ssa on rakennus- ja takuuajaksi (2-vuotta) määritelty tiukemmat hoidon laatuvaatimukset kuin myöhempien vuosien hoidolle. Tällä varmistetaan kasvien kasvuun lähtö, myöhempi kehitys ja viheralueen hoitoluokan tavoitteen mukainen laatu.
Urakka-asiakirjoissa viheralueiden hoito takuuaikana (2-vuotta) on syytä sisällyttää urakkaan (erillisinä maksuposteina). Tällöin ei tule epäselvyyttä vastuukysymyksistä johtuuko esimerkiksi puun kuolema huonosta taimilaadusta, huolimattomasta istutustyöstä vai huonosta hoidosta.
Rakentamis- ja takuuajan hoitosuunnitelman lisäksi pitkän aikavälin hoito- ja kehittämissuunnitelma on tarpeen laatia erityisesti silloin, jos katualueella on erityisiä viherrakenteita kuten puukujanteita tai hulevesirakenteita. Hoito- ja kehittämissuunnitelmassa on tärkeä kuvata hoidon tavoitteet ja toimivuusvaatimukset, pitkän aikavälin huoltotoimenpiteet, hoitotoimenpiteiden laatuvaatimukset sekä tehtyjen toimenpiteiden dokumentointi.
Katuistutukset toimivat kadun suunnittelun aiheena tai niiden avulla liitetään katu ympäristöönsä. Istutuksilla voi olla arkkitehtoninen tehtävä tilakokonaisuuden muodostamisessa, niillä voi olla tekninen tehtävä kuten optinen ohjaus ja katupölyn suodattaminen tai kasvillisuudella voi olla keskeinen merkitys luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä tai hulevesien hallinnassa. Istutukset sijoittuvat katujen keskikaistoille, erotuskaistoille, luiskiin ja pientareille. Puita istutetaan kiveysalueille ja erilaisia astiaistutuksia tori- ja aukioalueille. Viherkattoja voidaan rakentaa esimerkiksi pyöräpysäköintialueille, viherkansia pysäköintilaitosten ja liikenneterminaalien yläpuolelle tai tunneleiden tai niiden suuaukkojen yhteyteen.
Katuistutukset voivat muodostua hyvin erilaisesta kasvillisuudesta. Kaduilla voidaan käyttää jokseenkin kaikenlaisia kasvillisuusmalleja ja kasvitusmuotoja. Istutukset voivat käsittää sekamuotoja eri kasvitustyyppien välillä tai olla puhtaasti vain yhden tyyppisiä. Kestävän kehityksen mukaista on huomioida paikan olosuhteet mahdollisimman tarkoin ja suunnitella olosuhteisiin sopiva kasvillisuus ja säilyttää kasvillisuus, jolla on menestymismahdollisuus muuttuvassa tilanteessa.
Kasvillisuuden suunnittelussa tulee huomioida kasvillisuuden vaatima tila katuympäristössä ja kasvualustan tilavaatimus katurakenteissa. Katualueilla istutusten kokoa ja sijoittelua rajoittavat tekniset laitteet kuten valaisimet, liikennemerkit sekä kunnallisteknisen verkoston sijoittuminen.
Katuistutuksissa käytetään puita, pensaita, köynnöksiä, perennoja, niittykasveja, heiniä ja nurmikoita sekä laajemmilla alueilla tai esimerkiksi meluvallien yhteydessä myös metsityksiä. Keskusta-alueilla istutuksia voivat täydentää sipulikasvit ja ryhmäkasvit.
Olosuhteiden puolesta katu on erittäin vaativat kasvupaikka, jossa tulee käyttää menestymisvyöhykkeen puolesta kestäviä kasveja. Katualueella vallitsee jatkuva ajoneuvojen aiheuttama viima. Kesäisin auringon paahde kohottaa lämpötilaa korkeaksi varsinkin asfaltilla. Ilmaan nouseva epäpuhtaus tukkii kasvien pintasolukon ilmareikiä. Lumi ja liukkauden torjuntaan käytettävä hiekka, suola sekä lumen kasaaminen kasvien päälle vaurioittavat kasvustoja. Maaperään kerääntyvä suola aiheuttaa maan johtoluvun nousua ja häiriöitä kasvien ravinteiden saannissa, mikäli pohjavesien suojelemiseksi suolan käyttöä ei ole vähennetty. Maan tiivistyminen heikentää kasvillisuuden elinolosuhteita. Tiivistymisen syynä ovat sekä mekaaniset että kemialliset tekijät
Kasvillisuuden suunnittelussa huomioidaan:
- kasvillisuuden toiminnalliset, visuaaliset, kulttuuriset ja kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet katutilassa
- paikan luontaiset olosuhteet (maaperä, tuuli-, valo-, ja kosteusolosuhteet) tai olosuhteiden muokkaaminen kasvillisuutta varten
- kasvilajiston muodostama kokonaisuus ja monimuotoisuus
- kasvillisuustyyppi ja taimikoko istutettaessa
- menestymisvyöhyke (ilmastollinen kestävyys Suomen eri menestymisvyöhykkeillä)
- kasvillisuuden rungon, oksiston ja juuriston tilavaatimus ja muoto
- viherpeittävyys, kasvuston tiheys, yhtenäisyys (aukkoisuus), elinvoimaisuus
- suolan sieto
- tuulen, viiman, paahteen, kuivuuden ja kosteuden sieto
- tallauksen kesto
- kasviterveys (tuhoeläimet, kasvitaudit)
- kasvin muoto
- kukinta
- marjat/hedelmät
- väritys eri vuodenaikoina sekä talvivihreys
- myrkyllisyys
- haitalliset vieraslajit (ei saa käyttää) ja potentiaali muodostua haitalliseksi vieraslajiksi
- kasvin suojauksen tarve kylmyyttä, kevätaurinkoa tai haittaeläimiä vastaan
- kasvin kestävyys lumen kasaamiselle ja hiekoitushiekan poistolle
- kasvillisuuden hoidon tarve ja hoitomenetelmät sekä hoitoresurssit
- kasvillisuuden rakentamisen ja hoidon kustannukset
- kasvillisuusrakenteen ympäristövaikutukset
Dynaamiset perennaistutukset
Monilajisten dyynaamisesti muuntuvien ja luonnon kasviyhdyskuntia jäljittelevien kasviyhdyskuntien suunnittelu on yleistymässä niiden monimuotoisuuden ja helppohoitoisuuden vuoksi. Dynaamisen perennayhdyskunnan keskeiset ominaisuudet:
- luontaisen kasviyhdyskunnan monilajinen ja kerroksellinen rakenne sekä juuriston että kasvuston osalta
- kasvillisuuden jaksoittainen kehitys ja luontainen muutos
- kasvit valitaan kasvupaikan olosuhteiden mukaan
- vuodenaikojen mukaan muuttuva ilme
- helppohoitoinen alkuvuosien jälkeen.
Dynaamisen perenna-alueen kasvirakenne:
- Peittokasvi (maanpeittokerros) n. 50-60%:
- Peittokasvilla tarkoitetaan kasvia, jonka kasvutapa on sellainen, että se levitessään peittää maanpinnan lehdillään, jolloin rikkaruohot eivät pääse juurtumaan sen peittämälle alueelle. Peittokasveja on istutusalueella prosentuaalisesti eniten.
- Johtokasvi (rakennekerros):
- Johtokasvi on korkeampi kuin peittokasvi ja varmasti menestyvä kukkiva kasvi, sellainen joka tuo erityistä väriloistoa istutukselle, kukinnallaan, lehtien värityksellä tai erottuu kasvumuodollaan peittokasveista.
- Täydentävä kasvi (sesonkiteemakerros):
- Täydentävät kasvit peittävät istutusaluetta erityisesti alkuvaiheessa. Myöhemmin johto- ja peittokasvit voivat voimakkaampina kasveina syrjäyttää täydentävät kasvit.
Hulevesirakenteiden kasvillisuus
Luonnonmukaisessa hulevesien hallintaratkaisuissa kasvillisuudella yhdessä kasvualustan ja hulevesirakenteen kanssa on tärkeä tehtävä viivyttämisessä, haihduttamisessa, imeyttämisessä ja puhdistamisessa.
Monimuotoisella kasvillisuudella on tärkeä merkitys hulevesien muodostumisessa, virtaamien hallinnassa, eroosion torjunnassa ja hulevesien puhdistamisessa seuraavasti:
- hulevesien muodostumisen vähentäminen haihduttamalla juurien avulla maaperästä ottamaansa vettä. Juuristo pitää maaperän huokoisena, mikä edistää veden imeytymistä sekä pieneliötoimintaa
- virtaamien hallinta
- eroosion torjunta
- hulevesien puhdistaminen sitomalla ravinteita ja raskasmetalleja
- suojaa maaperää eroosiolta, veden kuluttavalta vaikutukselta ja tiivistymiseltä
- parantaa pienilmastoa
- kosteuttaa ilmaa
- tasaa lämpötilojen vaihtelua
- luo varjoa
- kasvillisuusalueet toimivat ekologisina käytävinä ja luo vaihtelevaa ja monimuotoista kaupunkiluontoa
Hulevesirakenteissa syvimpään veteen istutetaan vesikasveja, rantaviivan matalaan veteen rantakasveja, vaihtelevan veden pinnan alueelle kasveja, jotka kestävät sekä kuivuutta että kosteutta, tulvaniitylle ajoittain seisovaa vettä ja kuivuutta kestäviä kasveja ja tulva-alueen ulkopuolella voi olla niittyä tai rakennetumpaa viheraluetta.
Kasvillisuustyyppi | Kuvaus |
Nurmikot | A1-hoitoluokan nurmikoita on katuaukioilla ja aivan ydinkeskustojen erotuskaistoilla. A2-hoitoluokan nurmikoita käytetään kantakaupungin ja aluekeskusten säännöllisesti leikattavina nurmikoina, joilla on hoidettu ja viimeistelty ilme. A3- hoitoluokan nurmikot ovat katualueiden luonnonmukaisia nurmikoita. Nurmikot voidaan toteuttaa kylvämällä tai siirtonurmikkona. |
Käyttöniityt
(B2-hoitoluokka) |
Käyttöniityt ovat avoimia tai puoliavoimia viheralueita, joiden niittykasvillisuus kestää tallaamista. Käyttöniittyä voi olla esimerkiksi viherkaista ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välissä. |
Maisemaniityt ja laidunalueet (B3-Hoitoluokka) | Maisemaniityt ovat avoimia tai puoliavoimia luonnonniittyjä tai rakennettuja niittyjä, joihin ei kohdistu käytöstä johtuvaa kulutusta. Kulku on ohjattu esimerkiksi poluilla. Maisemaniittyjä ovat myös kosteat rantaniityt. Maisemaniittyjä käytetään katualueiden luiskissa ja niitä voi olla myös kadun keksikaistat. |
Kuntta | Kuntta on varpukasvillisuuden peittämä metsäalueelta, lähinnä mäntykankailta, siirretty metsänpohjamatto, joka sisältää luonnon varpukasvillisuutta (lähinnä mustikkaa) ja sammalta.
Katualueilla kunttaa voidaan käyttää ainoastaan varjoisilla tai puolivarjoisilla alueilla, joihin ei kohdistu kulutusta eikä esimerkiksi suolausta ja lumen kasausta. Katualueilla kunttaa käytetään esimerkiksi säilytettävän puuston aluskasvillisuutena, korotetuilla tai rajatuilla kasvillisuusalueilla aluskasvina. |
Kausikasvit (ryhmäkasvit) | Kausikasveilla tarkoitetaan yksivuotisia kasvukaudeksi istutettavia kukkakasveja tai sisällä talvetettavia monivuotisia kukkakasveja. Kausikasveja voi katuaukioilla olla maanvaraisissa istutuksissa, istutusaltaissa ja -ruukuissa tai kukkapylväinä. |
Ryhmäruusut | Ryhmäruusut ovat jalostettuja puuvartisia terttu-, jalo- ja peittoruusuja, joita käytetään lähinnä tiiviissä kaupunkirakenteessa. |
Perennat | Perennat ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Yleisimpänä perennojen käyttömuotona on niin sanottujen normaalien kasvupaikkojen perennakasvustot. Perennojen käyttökohteita ovat myös muun muassa kosteikot, hulevesien käsittelyrakenteet, kuivat ja kivikkoiset alueet sekä luiskat. |
Sipuli- ja mukulakasvit | Kukkasipuleita käytetään erityisesti kevätkukkijoina istutusalueiden yhteydessä. |
Pensaat | Pensaat ovat kesävihantia lehtipensaita tai ikivihreitä havupensaita. Pensaita käytetään katualueilla maanpeitepensaina, matalina-, keskikorkeina-, tai korkeina pensasalueina sekä yksi- ja monirunkoisina yksittäis- ja ryhmäpensaina. |
Köynnökset | Köynnöksiä ovat puu- ja ruohovartiset köynnökset kuten köynnösruusut ja kärhöt. Köynnöslajeissa on sekä itse kiipeäviä että tuettavia. Katualueilla köynnöksiä voi olla köynnöstelineissä tai maanpeitekasveina. |
Puut | Katupuilla tarkoitetaan kadun- tai liikenneväylän keski- tai välikaistoille sekä lähelle kadunvartta istutettavia runkopuita, joiden rungonkorkeutta on nostettu |
Metsitykset | Metsitykset ovat metsitystaimina istutettavia havu- tai lehtipuita. Metsäpuun taimia käytetään mm. tiheinä suojaistutuksina meluvalleilla. |
Puistokatu | Puistokatu on katu, jolla ajoradat ja jalankulun ja pyöräilyn reitit/väylät on erotettu toistaan puurivein ja istutuskaistoin. Puistokadun puut ovat niin kaukana toisistaan, etteivät ne muodosta yhtenäistä latvuskattoa kadun päälle. |
Bulevardi | Leveä puistokatu, jossa on keskimmäisenä ajorata, jonka reunoilla on puurivi ja reunimmaisena kevyen liikenteen väylä. |
Esplanadi | Puistokatu, jossa keskimmäisenä on puisto, niiden reunoilla ovat ajoradat, joiden vieressä kulkevat kevyen liikenteen väylät. Yleensä esplanadilla tarkoitetaan nimenomaan kadun pitkänomaista puisto-osuutta. |
Puukujanne | Molemmin puolin katua olevat puurivistöt muodostavat puukujanteen.
Puut voivat muodostaa lehväkaton, jos puut ovat kookkaita ja istutettu tiheästi. |
Taulukko: Eri tyyppiset katupuuistutukset
Haitalliset vieraslajit
Suomen luontoon on istutuksista levinnyt kasvilajeja, jotka kilpailukykyisinä ja invasiivisina ovat syrjäyttäneet luontaista, kotimaista lajisto. Katualueille on menneinä vuosina istutettu vieraslajeja kuten pensaista kurtturuusua ja isotuomipihlajaa sekä puista pilvikirsikkaa tai kylvetty pientareille lupiineja, jotka leviävät haitallisesti. Haitalliset vieraslajit tulee poistaa. Ajankohtainen tieto vieraslajeista löytyy nettiportaalista http://www.vieraslajit.fi/.
Vieraslajeja (invasive alien species) ovat eliölajit, jotka ovat levinneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan uusille alueille ihmisen mukana. Vieraslajia ei saa pitää, kasvattaa, istuttaa, kylvää tai muulla vastaavalla tavalla käsitellä siten, että se voi päästä ympäristöön. Vieraslajien aiheuttaman riskien hallinnasta on säädetty lailla – Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 1709/2015. Haitallinen vieraskasvilaji voi syrjäyttää alkuperäisiä lajeja tai kaventaa niiden elintilaa.
Kasvitaudit ja tuholaiset
Ilmaston lämpenemisen myötä kasvitaudit- ja tuholaiset yleistyvät myös Suomessa. Kasvinterveyssäädösten ja taimiaineistolain tarkoitus on ylläpitää hyvää kasvinterveyden tilaa ja edistää terveen, hyvälaatuisen ja Suomen kasvuolosuhteisiin sopivan puutarhakasvien taimiaineiston tarjontaa.
Uhkana ovat mm. seuraavat kasvitaudit ja tuholaiset:
- Hollannin jalavatauti
- sienitauti, jota levittävät kaarnakuoriaiset
- Saarnensurma, Chalara Fraxinea
- sienen aiheuttama tauti, jonka puhkesi 1990-luvun puolivälissä Itä-Euroopassa
- levisi nopeasti lähes koko Eurooppaan.
Kasvitautien ja tuholaisten leviämisen hillitsemiseksi amerikkalainen Frank Santamour kehitti mallin (1990), jonka tavoitteena on riittävän biologisen monimuotoisuuden avulla hillitä vaarallisten tautien ja tuholaisten leviämistä. Santamourin mallin mukaan laajoilla viheralueilla saa kasvaa saman lajin puita korkeintaan 10%, samaan sukuun kuuluvia puita korkeintaan 20% ja samaan heimoon kuuluvia puita korkeintaan 30%. Samaa periaatetta voidaan hyödyntää kasvillisuuden suunnittelussa yleisemminkin.
Puukujanteilla on rakennustaiteellisia, kaupunkikuvallisia ja visuaalisia tavoitteita. Tämän lisäksi kujanteilla on tärkeä kaupunkiekologinen merkitys. Puukujanteen rakennustaiteellisena tavoitteena on aikaan saada visuaalisesti yhtenäinen kujanne. Tämä toteutetaan istuttamalla kasvumuodoltaan yhtenäisiä, saman kokoisia ja samaa alkuperää olevia puita. Puukujanteiden arvo on ennen kaikkea kujanteen rakennustaiteellisessa yhtenäisyydessä.
Kujanteen kasvaminen yhtenäisinä edellyttää puiden yhtenäisten ja hyvien kasvuolosuhteiden turvaamista. Samaan aikaan istutettavalla kujanteelle voidaan rakentaa yhtenäiset ja riittävät kasvualustat sekä turvata riittävät valo-olosuhteet. Nuoret puut tarvitsevat kasvaakseen yleensä runsaasti valoa. Tämä edesauttaa puiden kasvamista samaan tahtiin.
Puukujanteen täydentämiseen uudella istutettavalla puulla liittyy monia ongelmia. Vaikka istuttamiseen liittyvät tekniset kysymykset kuten kaupunkitekniikan ja kasvualustojen rakentaminen usein on mahdollista ratkaista, merkittävimmän puiden kasvuun liittyvän ongelman aiheuttaa vanhojen puiden aikaansaama varjostus. Varjoisissa olosuhteissa puu ei kasva, vaan yleensä vähitellen kääpiöityy paikalleen. Kokemukset sekä Suomessa että muualla Euroopassa ovat osoittaneet, että puukujanteen uusiminen kannattaa tehdä kerralla. Aukioilla ja puistoissa poistettavat puut sitä vastoin on yleensä mahdollista uusia yksittäin.
Kasvualustaltaan tiivistyneen puukujanteen elinolosuhteita voidaan parantaa ja elinikää jatkaa vaihtamalla puiden tiivistynyt kasvualusta. Tiivistynyt kasvualusta poistetaan imumenetelmällä ja vaihdetaan uuteen kuohkeaan kasvualustaan. Työ vaatii huolellisuutta, jotta puun pinnassa oleva hiusjuuristo ei vaurioidu mekaanisesti eikä tuulen ja auringon vaikutuksesta.
Vanhat kujanteet on järkevää uudistaa yhdellä kertaa silloin kun esimerkiksi kolmasosa puista on jouduttu poistamaan. Kun puukujanne uudistetaan kerralla, silloin on mahdollista parantaa koko katurakenne sekä uusia kunnallistekniikka ja kadun kalusteet- ja varusteet.
Puukujanteen täydentämiseen yksittäispuulla liittyviä ongelmia:
- vanhat puut aiheuttavat varjostusta ja väliin istutettu puu ei kasva.
- poistettavan puun kanto on vaikea poistaa vaurioittamatta kadun- tai puiston rakenteita.
- kantojen poistaminen, kasvualustojen kaivaminen ja uuden tekniikan rakentaminen säilytettävien puiden juuristoalueella heikentää säilytettävien puiden kuntoa ja lyhentää näiden elinikää.
- kadun rakennetta tai kadun tekniikkaa on vaikea tai mahdoton rakentaa vaurioittamatta puita.
- ympäristön rakenteet vaurioituvat toimenpiteiden johdosta.
- puiden hankinta on jatkuvaa.
- puut eivät ole alkuperältään yhtenäisiä.
- tarvitaan jatkuvia ja erilaisia uusimis- ja hoitotoimenpiteitä: puurivistö on jatkuvassa muutoksen tilassa ja alue koko ajan työmaana.
- vanojen puiden jatkuva kunnon seuranta on välttämätöntä turvallisuuden takia.
- eriaikaiset ja jatkuvat uusimis- ja hoitotoimenpiteet tulevat kalliiksi.
Puukujanteen kerralla uusimisen etuja:
- puurivistö on rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti yhtenäinen.
- puiden alkuperä on keskenään yhtenäinen
- puiden hankinta voidaan tehdä yhdellä kertaa
- saman ikäisillä puilla hoitotoimenpiteet ovat keskenään yhtenäiset
- puiden valo-olosuhteet mahdollistavat puiden kasvun (isot puut eivät varjosta istutettuja puita).
- puiden kasvaminen voidaan varmistaa rakentamalla puiden kasvuolosuhteet puiden vaatimusten mukaisiksi. Valon ohella tärkein puiden menestymiseen vaikuttava tekijä on riittävä kasvualusta.
- puiden uusimisen yhteydessä voidaan uusia myös kunnallistekniset järjestelmät kuten putkistot, kaapelit, valaistus sekä alueen rakenteet ja pintarakenteet.
- kaapelit ja putkistot on yleensä mahdollista sijoittaa siten, että ne on uusittavissa ilman että puiden juuristoja vaurioitetaan.
- puiden uusimisessa on mahdollista huomioida alueelle syntyneet uudet käyttö- ja tilavaatimustarpeet.
- puiden uusimistoimenpide on kertaluontoinen ja siten edullinen.
Katupuut
Katualueilla lehtipuiden vähimmäiskokoluokka ajoradan välittömässä läheisyydessä on rym 14…16. Juuripaakun koko tämän kokoisella puulla halkaisijaltaan 600 mm. Paljasjuuristen taimien juuriston halkaisijan tulee olla vähintään neljä kertaa rungon ympärysmitta.
Havupuiden vähimmäiskorkeus on 1,75 m. Istutuksiin käytetään vain katupuiksi kasvatettuja puita, joiden latvus, runko ja juuristo on hoidettu taimistolla. Taimet ovat runkojohteisia, runkonostettuja ja suorarunkoisia ja sopusuhtaisia runko- ja latvussuhteeltaan.
Pensaat
Pensaita voidaan istuttaa paljasjuuri-, paakku-, tai astiataimena sekä lisäksi esipakattuna taimena ja kennotaimena. Yleisimmät taimikoot ovat 30-50 cm ja 40-60 cm.
Perennat
Perennoja istutetaan paakku-, astia- tai kennotaimina.
Perennamatto on läpijuurtunut valmiiksi kasvatettu kasvustolevy, jonka koko on vähintään 0,2 m2.
Vesikasvimatossa kasvillisuus on esikasvatettu biohajoavaan kankaaseen. Maton paksuus on noin 15 cm. Valmiin juuriston ansiosta kasvillisuus kiinnittyy nopeasti uuteen kasvupaikkaan. Matot soveltuvat myös luiskiin tai paikkoihin joissa on virtausta.
Esikasvatetuissa ranta- ja vesikasvillisuusrullissa kasvit on kasvatettu suoraan rullan biohajoavassa kuidussa ilman multaa. Tuote on tarkoitettu rantojen eroosiosuojaukseen.
Niityt
Niittyjä perustetaan kylvämällä tai hyödyntämällä muualta tuotavaa pintamaata ja sen sisältämää siemenpankkia. Kierrätysmaita käytettäessä on varmistuttava siitä, että alkuperäisellä alueella ei ole kasvanut haitallisia vieraslajeja, jotka siirtyisivät maa-ainesten mukana.
Niittyjä voidaan perustaa myös kennotaimilla tai valmiiksi kasvatetuilla niittymatoilla. Eroosioalttiissa luiskissa voidaan käyttää myös erilaisia erosiokankaita, joihin on valmiiksi asennettu valittu siemenseos.
Kasvualustat
Tuotteistetut- ja paikalla tehtävät kasvualustat
Katualueen kasvillisuudelle kasvualustat joudutaan yleensä rakentamaan erikseen katurakenteen välisille viherkaistoille kasvualustatoimittajalta hankitulla tuotteistetulla kasvualustalla tai kestävän kehityksen mukaisesti alueelta kuorituista materiaaleista tai muualta tuotavista materiaaleista valmistettua kasvualustaa. Katuistutuksille käytetään valitulle kasvillisuustyypille rakeisuuden ja ravinteisuuden puolesta sopivaa kasvualustaa, jonka kerrospaksuus määräytyy valitun kasvilajin mukaan. Kasvualustapaksuudet on esitetty InfraRYL, Taulukko 23111:T2. Kasvillisuustyyppien tiivistetyt vähimmäiskasvualustapaksuudet ja -tilavuudet.
Käytettäessä rakennuspaikan materiaaleja urakoitsijalla tulee olla omavalvontasuunnitelma ja lisättäessä muita seosaineita kuin kalkkia ja lannoitteita, edellytetään rekisteröitymistä Ruokaviraston lannoitevalmisteiden valvontarekisteriin. Valmiin kasvualustan laatu tarkastetaan tarvittaessa maa-analyysitutkimuksin ennen kasvualustan levittämistä.
Kasvualustarakenteeseen kuuluu kylvö- tai istutusalusta, perusmaa sekä vettä pidättävä kerros, jos alla olevien kerroksien vedenpidätyskyky ei ole riittävä kasvillisuuden menestymisen kannalta. Perusmaa on kylvö- ja istutuskerroksen alla oleva maakerros, jonka paksuus määräytyy sen mukaan mihin kasvualustavaatimusten on katsottu voitavan ulottaa, jotta kasvillisuus selviytyy ja on elinvoimainen. Hyvin karkeilla alustoilla, kuten louheella, alimmaksi kerrokseksi karkean alustan päälle levitetään vettä pidättävä kerros esimerkiksi savesta tai hienoainesmoreenista. Hulevesien viivytyspainanteiden kohdalla sitä vastoin katurakenteet voidaan joutua eristämään vettä pidättävästä rakenteesta.
Pohjavahvistettavilla alueilla huomioidaan pohjanvahvistusmenetelmän vaikutukset katuistutuksiin. Kalkkipilareista emäksisyys ei juurikaan johdu ympäristöön ja vaikuta kasvualustoihin emäksisyyttä nostavasti. Sitä vastoin massastabilointi muuttaa maaperän emäksiseksi ja heikentää kasvillisuuden olosuhteita, mikäli tätä ei ole otettu kasvualustojen suunnittelussa huomioon. Maaperän kevennysrakenne eristää kasvualustan pohjamaasta ja suunnittelussa tulee kiinnittää huomio erityisesti kasvien vesitalouden ja puiden pystyssä pysymisen turvaamiseen.
Kansirakentamisalueilla suunnittelun lähtökohtana on varmistaa, että kansirakenteet suunnitellaan siten, että ne kestävät kasvualustan ja kasvillisuuden painon sekä rakentamisen ja hoidon aikaisen konekaluston painon. Kasvualustoille tulee määritellä jo heti suunnittelun alkuvaiheessa riittävä tilavaraus, jotta se osataan ottaa huomioon kansirakenteiden suunnittelun lähtökohtana. Helsingin Kamppia ympäröivillä kaduilla kaikki katupuut on rakennettu kannelle 2000-luvun alussa. Katupuille on varattu kansirakenteeseen noin 3 metriä leveä yhtenäinen kasvualustatila ilmastointi- ja kasteluputki sekä salaojitusrakenteineen.
Hulevesien käsittelyalueilla käytetään kohdekohtaisesti suunniteltuja kasvualustoja, jotka toimivat yhdessä kasvillisuuden kanssa suunnitellulla tavalla pidättäen, suodattaen, viivyttäen ja imeyttäen hulevesiä. Suoratinrakenne voi olla esim. seuraavanlainen:
- kasvillisuus ja sen vaatima kasvualusta
- suodatinkerros, hiekka 0…2 mm
- siirtymäkerros, sepeli 2…8 mm
- salaojakerros, sepeli 8…16 mm
- kyllästynyt kerros, sepeli 16…32 mm.
Kantava kasvualusta
Kantavaa kasvualustaa käytetään päällystetyille alueille istutettaville puille. Kasvualustarakenne toimii sekä kadun rakenteena että mahdollistaa puiden juurille riittävän kasvutilan. Kantava kasvualusta muodostuu karkeasta tukirakenteesta (kiviaines) ja hienommasta maa-aineksesta. Puiden kantavan kasvualustan vaihtoehtona on kansirakenteet, joiden yhteydessä käytetään yleensä tavallista kasvualustaa. Erilaisia kasvualustan tukielementtejä on saatavilla myös valmistuotteina.
Kantavaa kasvualustaa voidaan käyttää myös tavallisen kasvualustan pohjalla silloin kun puuistutusalueella on maanpeitteenä esimerkiksi perennoja ja pensaita eikä paikalla ole riittävästi tilaa tavalliselle kasvualustalle. Kantavaa kasvualustaa voidaan käyttää myös kantavilla nurmikoilla esimerkiksi pelastusteiden reuna-alueilla nostoauton tassujen paikoilla. Varsinainen pelastustie tulee olla päällystettyä aluetta talvikunnossapitoa varten.
Puiden kantavalle kasvualustan paksuuden tulee olla vähintään 800 mm ja tilavuuden suurilla puilla 25m3/puu, pikkupuilla 15m3/puu. Kantavan kasvualustan päälle tulee 200 mm vahva ilmastointikerros ja tämän päälle maanrakennuskankaalla N3 erotettu kantava kerros sekä päällyste. Kantavan kasvualustan alle voidaan tarvita lisäksi tilaa kuivatusjärjestelyille tai vettä pidättävälle kerrokselle. Rakennettaessa kantava kasvualusta louheen tai muun karkean täytetyn alustan päälle, asennetaan kantavan kasvualustan alle suodatinkangas (kangasta ei levitetä kasvualustan sivuille). Rakennettaessa kasvualusta tiiviin pohjamaan päälle, varmistetaan ylimääräisten vesien pois johtamine esimerkiksi salaojan avulla.
Kantava kasvualusta koostuu kiviaineksesta ja varsinaisesta kasvualustasta. Kantavan kasvualustan tilavuudesta tiivistettynä on 65…75% karkeaa kiviainesta ja 25…30% hienompaa maa-ainesta. Tukirakenteen raekoko saa vaihdella enintään 100 mm. Raekoon alaraja on 50 mm ja yläraja 100 mm. Kiviaineksen raekoko voi olla esimerkiksi #80-180 mm. Tukirakenteessa on 2…5 % tyhjää tilaa.
Kantava kasvualusta tehdään paikalla kerroksittain syöttämällä hienompi maa-aines tukirakenteen sisään tai esisekoitetusta materiaaleista. Valmiin kivi- ja hienoainesseoksen ongelmana on, että se lajittuu helposti kuljetuksessa. Lajittuneessa materiaalissa hienoaines jää helposti kiviaineksen pinnoille ja ei tiivistettynäkään täytä asetettuja kantavuusvaatimuksia. Esisekoitetusta materiaalista rakennettava kantava kasvualusta tehdään 300 mm:n kerroksina koko kaivannon alueella tiivistäen jokainen kerros tarvittavaan tiiviyteen.
Syöttämällä tehtävän kantavan kasvualustan tukirakenteen kiviaines levitetään 250…300 mm:n kerroksena koko kaivannon alueella tiivistäen kerros tarvittavaan tiiviyteen. Täytön päälle levitetään tasaisesti 15…25 mm:n kerros hienompaa maa-ainesta, joka syötetään paineistetun veden avulla tukirakenteeseen. Maa-aineksen liettyminen ja lajittuminen estetään. Hienompaa maa-ainesta lisätään tukirakennekerrokseen kunnes rakenne on täyttynyt siten, että vain kerroksen ylimmät kivet ovat näkyvissä. Täytetyn kerroksen päälle levitetään seuraava 250…300 mm:n tukirakennekerros. Kerros tiivistetään ja hienompi maa-aines syötetään sen sisälle edellä kuvatulla tavalla.
Kantavaan kasvualustaan istutettavien puiden juuriston kaasunvaihtoa sekä juuriston hapen saantia että haitallisten kaasujen pois kuljettamista ja päällystetyn alueen hulevesien höydyntämistä varten puille rakennetaan kantavaan kasvualustaan kastelu- ja ilmastointijärjestelmä.
Ilmastointijärjestelmä voidaan rakentaa esimerkiksi ilmastuskaivoilla ja kasvualustan ja päällysrakenteen väliin toteutettavalla ilmastussepelikerroksella tai vaihtoehtoisesti salaojaputkilla ja ilmastuskaivoilla toteutettavalla järjestelmällä. Ilmastusjärjestelmät toimivat yhdessä ilmastuskaivojen ja maaritilän kanssa ilmanvaihtojärjestelmänä. Maaritilän alle ei asenneta suodatinkangasta tukkeutumisvaaran vuoksi.
Ilmastuskerros rakennetaan sepelistä, jonka raekoko on #16…32. Ilmastuskerroksen paksuus on 200 mm. Ilmastuskerroksen ja kantavan kerroksen päälle asennetaan suodatinkangas N2.
Ilmastuskaivot voivat olla peniä halkaisijaltaan 100…200 mm tai suurempia kaivoja. Kaivojen lukumäärä valitaan pintojen läpäisevyyden perusteella. Kivituhkapinnalla käytetään kahta kaivoa puuta kohden ja luonnonkivialueilla neljä kaivoa puuta kohden. Pienten kaivojen minimisyvyys kantavassa kasvualustassa on kasvualustan puoleen väliin. Kaivot asennetaan 1m etäisyydelle maaritilän reunasta niin, että puut sijaitsevat keskeisesti niihin nähden.
Salaojaputkistolla toteutettava puiden kastelu- ja ilmastointijärjestelmänä käytetään 2- tai 3 kerroksista halkaisijaltaan 110 mm PEH-salaojaputkea. Salaojaputket asennetaan yleensä puurivistön molemmin puolin linjastoksi noin 60 cm:n syvyyteen (kasvualustan puoliväliin). Salaojaputki nostetaan T-liitimien avulla ilmastuskaivoihin. Salaojasepelin tulee olla hyvin tiivistyvää eikä siitä saa irrota 0-ainesta.
Kirjoittanut Aino-Kaisa Nuotio
Syyskuu 2020
Lähteet:
Hulevesirakenteiden kasvillisuus. RT 103007. 2018.
InfraRYL, Päällys- ja pintarakenteet. 2017.
InfraRYL, Osa 1, Väylät ja alueet. 2010
Lehtipuiden taimilaatuvaatimukset, Viherympäristöliiton julkaisu 22
Kasvillisuuden toimitus- ja takuuehdot. Viherympäristöliitto ry. 2016
Taimitarhakasvien viralliset lajittelu- ja niputusohjeet. 2016
Viheralueiden hoitoluokitus 2007. Viherympäristöliitto ry, Kaupunginpuutarhurien seura. Viherympäristöliitto ry:n julkaisu 36. 2007.
Viheralueiden hoito VHT`14. Viheralueiden hoidon laatuvaatimukset. Viherympäristöliitto ry:n julkaisu 55. 2014.
Viherkatot ja katto- ja kansipuutarhat, periaatteet RT 85-11203 (Infra 23-710151, KH 92-00582)
Viherkatot ja katto- ja kansipuutarhat, kasvillisuus ja kasvualusta RT 85-11204 (Infra 23-710152) ’
Viherkatot ja katto- ja kansipuutarhat, rakenteet RT 85-11205 (Infra 46-710153)
Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020. Viherympäristöliiton julkaisu nro 67.