7.1 Melu

OHJEEN SISÄLTÖ

Lähtökohdat: Missä vaiheessa suunnittelua meluntorjunta tulisi huomioida?
Miksi melua pitää torjua? Melun haittavaikutukset
Melun vaikutusmekanismit
Lainsäädäntö ja asemakaavamääräykset
Melun ohjearvot
Katusuunnitelmaa ja puistosuunnitelmaa koskeva meluntorjuntalainsäädäntö
Meluntorjuntaa koskevat asemakaavamääräykset
Meluhaittojen vähentämisen keinovalikoima
Rakenteellisen meluntorjunnan toteutuksen suunnittelu
Hiljainen päällyste
Puuston ja kasvillisuuden vaikutus melutasoon
Mistä ja keneltä saat lisätietoa meluntorjunnan suunnitteluun?

Meluntorjuntaan ja meluhaittojen vähentämiseen tulee kiinnittää huomiota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suunnittelua (mielellään jo kaavoituksessa). Katusuunnitelman valmistelun tulee kiinnittää meluasiantuntija, mikäli asemakaavassa on melua koskevia määräyksiä. Tällöin voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, kun meluntorjuntaratkaisut voidaan suunnitella teknistaloudellisesti järkeviksi ja toteutuskelpoisiksi.

Meluntorjunnan suunnittelu vaatii yhteistyötä eri toimijoiden ja eri tekniikkalajien välillä:

kaupungin/kunnan virkamiehet ja kaavoittajat (ympäristöalueen ja melun vastuuhenkilöt)
akustikko/meluasiantuntija (meluntorjuntaratkaisun akustiset ominaisuudet)
katusuunnittelija (eri tekniikkalajien vaatimusten yhteensovittaminen)
taitorakenteen suunnittelija (rakenneratkaisut)
geosuunnittelija (maaperän kantavuus)
maisemasuunnittelija/maisema-arkkitehti (ulkonäkö ja pintamateriaalit).

Ympäristömelu on yksi suurimmista ympäristöongelmista. Melulla on haitallisia vaikutuksia:

Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
- Melu voi aiheuttaa pitkään jatkuessaan terveyshaittoja.
- Sydän- ja verisuonitautien yhteys meluun on heikko, mutta yhteys on todistettu. Joitain melun haittavaikutuksia (toiminnallisia häiriöitä ja vaurioita) on myös mitattavissa, kuten sisäkorvavaurio, kuulokynnyksen muutokset sekä unen häiriintyminen.
- Melu saattaa johtaa toiminta- ja työkyvyn heikentymiseen.
Ympäristön laatuun
Asumismukavuuteen
- Liikennemelun on todettu alentavan asuntojen arvoa.

Lähteet: (Suomen ympäristö 3/2007 – Ympäristömelun vaikutukset; Maantiehankkeista kerrostalokiinteistöille aiheutuvista meluhaitoista, 2016, Vanhanen, diplomityö).

Tie- ja katuliikenteen aiheuttamat meluvaikutukset ovat sidoksissa liikennemäärään, ajonopeuteen, päällystemateriaaliin ja tielinjaukseen sekä rakenteelliseen meluntorjuntaan. Näiden tekijöiden meluvaikutukset voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä. Esimerkiksi liikennemäärän puolittuminen tai kaksinkertaistuminen vastaavasti pienentää tai kasvattaa tien melupäästöä 3 dB. Ajonopeuden muuttuminen ±20 km/h kasvattaa tai pienentää tien melupäästöä 2–4 dB nopeusalueesta ja raskaan liikenteen osuudesta riippuen. Meluesteellä saavutetaan ympäristöstä ja esteen korkeudesta riippuen tyypillisesti 2–10 dB melutason alenema. Hyvissä olosuhteissa meluesteellä voidaan saavuttaa jopa 10–20 dB melutason alenema. Yli 20 dB melutason alenemaa on lähes mahdoton saavuttaa. (Ympäristöministeriön raportteja 20|2007 – MELUTTA-hankkeen loppuraportti).

Tarkista ajantasainen meluntorjuntalainsäädäntö ympäristöministeriön verkkosivuilta:

Etusivu > Ympäristö > Lainsäädäntö ja ohjeet > Meluntorjuntalainsäädäntö

https://ym.fi/meluntorjuntalainsaadanto

Tärkein meluntorjuntaa mitoittava ohjearvo on valtioneuvoston päätöksessä (VNp 29.10.1992/993) annettu A-taajuuspainotetun keskiäänitason päiväajan L_{Aeq, klo 7–22} 55 dB ohjearvo. Lisäksi on erikseen annettu yöajan ohjearvot. Näitä ohjearvoja sovelletaan asuinalueiden ulko-oleskelualueilla, taajamien virkistysalueilla sekä hoito- tai oppilaitoksien alueilla. Lisäksi lainsäädännössä on asetettu vaatimuksia asuntojen sisämelutasoille, jotka puolestaan vaikuttavat rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyyden suunnitteluun ja toteutukseen.

Melutason ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi alueidenkäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Eli käytännössä ohjearvoja sovelletaan muun muassa asemakaavojen valmistelussa. On huomioitava, että melun ohjearvoja ei voida soveltaa yksittäisen ihmisen subjektiivisiin kokemuksiin meluvaikutuksista.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 41 §:n mukaan katusuunnitelmassa tulee käydä ilmi mm. kadun päällystemateriaali (esim. hiljainen päällyste) ja pysyväisluotoiset rakennelmat (esim. meluesteet). Myös puistosuunnitelmassa voidaan esittää meluntorjuntaa (MRA 895/1999, 46 §). (Lähde: ELY opas 02/2013 Melun- ja tärinäntorjunta maankäytön suunnittelussa).

Asemakaavoissa on usein määritetty kolmenlaisia meluntorjuntaa koskevia asemakaavamääräyksiä:

Melulähdettä koskevat kaavamääräykset.

Melulähteen melupäästöä voidaan rajoittaa muun muassa hiljaisella päällysteellä, nopeusrajoituksella tai rajoittamalla raskasta liikennettä. Nopeusrajoituksen ja hiljaisen päällysteen käyttöä ei voida kuitenkaan yleensä määrätä kaavoituksessa. Asemakaavassa voidaan määrätä esimerkiksi, että liikennealueelta aiheutuva päivämelutaso saa asuinkiinteistön oleskelualueilla olla korkeintaan 55 dB. Tällöin kaavamääräys jättää avoimeksi käytettävät meluntorjuntaratkaisut. Tällöin katusuunnitelmassa meluntorjuntakeinona voidaan käyttää nopeusrajoituksia, hiljaista päällystettä tai rakenteellista meluntorjuntaa. (Lähde: ELY opas 02/2013 Melun- ja tärinäntorjunta maankäytön suunnittelussa).

Melun leviämistä rajoittavat kaavamääräykset.

Melun leviämisen rajoittamiseksi voidaan määrätä meluesteen toteuttamisesta. Asemakaavavaiheessa rakenteellinen meluntorjuntatarve määritellään tyypillisesti yleissuunnitelmatasolla. Meluntorjunnan vaatimukset on esitetty asemakaavoissa jollain seuraavista kriteereistä:

Meluesteen likimääräinen sijainti ja esteen yläreunan likimääräinen korkeusasema
Meluesteen likimääräinen sijainti ja tavoiteltava leviämisvaimennus [-∆, dB]
Meluesteen likimääräinen sijainti ja suojattavalla alueella tavoiteltava melutaso [max, dB].

Suojattavaa aluetta tai kohdetta koskevat kaavamääräykset.

Melulta suojattavalle rakennukselle voidaan määrätä äänitasoerovaatimuksia, ja oleskelualueet voidaan määrätä sijoitettavaksi rakennusmassojen suojaan. Lisäksi asuntojen avautumissuunnasta voidaan antaa määräyksiä. Myös parvekkeiden lasituksesta ja sijoittelusta voidaan antaa määräyksiä. Lisäksi meluntorjuntaan voidaan vaikuttaa samalle alueelle rakennettavien rakennusten rakentamisajankohdista annettavilla määräyksillä (rakentamisen vaiheistamisella).

Asemakaavoissa on usein määritetty rakennusten julkisivuille A-äänitasoerovaatimus ∆L
(ns. ääneneristävyysvaatimus). Tämä tarkoittaa ulkomelutason ja sallittavan sisämelutason erotusta. Sallittavana sisämelutasona käytetään yleensä valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia melun ohjearvoja. Äänitasoerovaatimuksen perusteella jatkosuunnittelussa (akustiikkaan perehtynyt henkilö) mitoittaa rakennuksen julkisivun rakenteiden ja rakennusosien yhteisääneneristävyyden R_tr,vaad[dB]. Rakenteiden äänieristyksen mitoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi opasta: Rakennuksen julkisivun ääneneristävyyden mitoittaminen (Ympäristöopas 108, ympäristöministeriö 2003), tai muuta vastaavaa hyväksyttyä menetelmää.

Kuva 1 A-äänitasoerovaatimuksen ∆L merkitsemistapa asemakaavoissa. Lähde: Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarja, Opas 12 Asemakaavamerkinnät ja -määräykset, Ympäristöministeriö 2003.

[sta_anchor id="prs8"]Meluhaittojen vähentämisen keinovalikoima

Taulukko 1 Meluhaittojen vähentämisen keinovalikoima (Lähteet: YM 2001 SY 493 Liikennemelun huomioon ottaminen kaavoituksessa; ELY opas 02/2013 Melun- ja tärinäntorjunta maankäytön suunnittelussa.)

1. Ennaltaehkäisy	2. Melulähteeseen vaikuttaminen	3. Melun leviämisen estäminen	4. Kohteen suojaaminen
Toimintojen sijoittelu	Liikennemäärä	Toimintojen sijoittelu	Ulko-oleskelualueiden ja rakennusten sijoittelu
Liikennesuunnittelu	Nopeusrajoitukset	Autoliikenteen risteysten ja pysäköinnin järjestelyt	Asuntojen pohjaratkaisut ja rakenteiden sijoittelu
Suojaviheralueet	Raskaan liikenteen rajoittaminen	Suoja-alueet	Rakennusten ääneneristys
	Kadun tasaisuus	Meluesteet	Parvekkeiden lasittaminen
	Hiljainen päällyste		Meluesteet
	Ajoneuvojen melupäästön rajoittaminen -nasta- vs. kitkarenkaat -sähköautot
	Toiminta-aikojen rajoittaminen

Katusuunnitelmassa hyväksytetään mm. meluesteen ulkonäkö ja pintamateriaalit. Katusuunnitelmassa tarkennetaan asemakaavassa suunniteltujen ja määrättyjen meluntorjuntaratkaisujen yksityiskohtaiset ratkaisut.

Erilaisia meluestetyyppejä ovat:

Meluvalli
Kivikori
Meluvallin ja -seinän yhdistelmä
Meluseinät
Melukaide
Läpinäkyvät meluesteet

Melueste (kuva Sitowise oy)

Leikkaus meluaidasta (Sitowise Oy)

Estevaimennukseen vaikuttaa ensisijaisesti meluesteen sijainti, korkeus, pituus sekä suojattavan kohteen sijainti ja korkeus. Meluesteen rakenteen vaikutus vaimennukseen on erittäin pieni, koska esteen ylittävä ääni on aina voimakkaampi kuin esteen läpäisevä ääni. Meluesteiden rakenteiden toteutuksessa tulee kuitenkin huomioida, että ne ovat riittävän raskasrakenteisia, umpinaisia, tiiviitä ja maahan asti rakennettuja. Melueste on tehokkaimmillaan, kun kyseessä on yhtenäinen melueste ja se on mahdollisimman lähellä melulähdettä tai melulta suojattavaa kohdetta. Risteävät kadut ja tasoliittymät asettavat haasteita meluesteiden sijoittelulle.

Meluesteen tehokkuuden kannalta kaikki meluestetyypit ovat mahdollisia, kunhan huomioidaan eri tekijöiden asettamat rajoitteet. Meluesteiden suunnittelussa on pyrittävä huomioimaan muun muassa:

Akustiset laatuvaatimukset
- Vaimennus ja eristävyys
- Absorptio
Meluesteen sijoittaminen
- pituus ja korkeus
- tilan tarve (mm. lumitila ja näkemäalue)
Meluesteen arkkitehtuuri ja sovittaminen ympäristöön
- Arvoalueet: museo-, suojelu- ja kulttuuriarvot
- Maanomistukseen ja kunnallistekniikkaan liittyvät rajoitteet
Rakenteen laatuvaatimukset
- Tuulikuorma
- Aurauslumikuorma
- Materiaalien valintaperusteet ja laatuvaatimukset
- Ajoneuvon törmäys / Iskunkestävyys ja osien putoaminen
- Liikennealueelta poistuminen erikois- ja hätätilanteessa
- Ilkivalta, töhryt ja niiltä suojautuminen
- Perustusten laatuvaatimukset
- Palonarkuus
- Kestoikä
- Ylläpidon kysymykset
- Meluesteen rakennuttaminen

Melueste (Sitowise Oy)

(Lähde: Liikenneviraston ohjeita 21/2015 Tien meluesteiden suunnittelu).

Liikennemelun yksi tärkeä komponentti on rengasmelu (vierintämelu). Alle 40 km/h nopeuksilla sen merkitys on vähäinen, mutta yli 60 km/h nopeuksilla se on tärkein melun aiheuttaja.

Melua vaimentavan ns. hiljaisen päällysteen avulla voidaan lieventää meluhaittoja sellaisten katujen varsilla, jotka liikennemääriensä ja ajonopeuksiensa perusteella ovat soveltuvia. Hiljainen päällyste soveltuu parhaiten kaduille, joilla ajonopeudet ovat välillä 40–60 km/h, sillä tätä alhaisemmilla nopeuksilla rengasmelu ei ole enää määräävä osa liikennemelua ja tätä suuremmilla nopeuksilla päällysteen kuluminen voi olla liian nopeaa. Parhaiten melua vähentävät päällysteet kuluvat nopeimmin, jolloin niiden kyky vaimentaa rengasmelua vähenee. Käytännössä melua vaimentavilla päällysteillä melutaso pienenee noin 2–4 dB. Nykyiset hiljaiset päällysteet sopivat parhaiten vilkkaille kokoojakaduille. Nastarenkaiden käyttö vähentää hiljaisella päällysteellä saavutettavaa vaimennusta ja nopeuttaa kulumista.

Esimerkki melua vaimentavien päällysteiden soveltuvuusalueesta (Lähde: Helsingin meluntorjuntatoimintasuunnitelma 2013):

nopeusrajoitus 70 – 80 km/h ja keskimääräinen vuorokausiliikenne pienempi kuin 9000/kaista
nopeusrajoitus 50 – 60 km/h ja keskimääräinen vuorokausiliikenne pienempi kuin 12000/kaista, raskaan liikenteen osuus alle 10 %
nopeusrajoitus 40 km/h ja keskimääräinen vuorokausiliikenne pienempi kuin 15 000/kaista,
raskaan liikenteen osuus alle 6 %

Nupukivipinnoite lisää ajoneuvojen rengasmelua ja sen korvaaminen tavanomaisella päällysteellä on tehokas meluntorjuntakeino.

Kasvillisuudella ja puustolla ei ole merkittävää vaikutusta melun leviämiseen. Vaadittaisiin riittävän tiheä ja useita kymmeniä metrejä leveä kasvillisuusvyöhyke, jotta kasvillisuudella olisi vaikutusta (silloinkin lähinnä korkeilla taajuuksilla). Kasvillisuudella voi olla psykologinen vaikutus (näkyvä melulähde on häiritsevämpi), mikä sekin on todellinen vaikutus, mutta se ei liity fysikaaliseen melutasoon eikä meluntorjunnan tarvetta mitoittavaan keskiäänitasoon.

Lisätietoa melusta saat esimerkiksi seuraavista lähteistä:

Kaavaselostuksen meluselvitykset ja meluselvitysten meluvyöhykekartat
- melukartoilla meluvyöhykkeet on esitetty 5 dB portain vaihtuvina värialueina. Tyypillisesti päiväajan ohjearvon ylittävä 55–60 dB keskiäänitasoalue on useimmiten väriltään keltainen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarja, Opas 12 Asemakaavamerkinnät ja -määräykset, Ympäristöministeriö 2003.
Liikennemelun huomioon ottaminen kaavoituksessa – LIME-työryhmän mietintö, Suomen ympäristö 493, Ympäristöministeriö 2001.
Melun- ja tärinäntorjunta maankäytön suunnittelussa, Opas 02/2013, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
RIL 243-1-2007 Rakennusten akustinen suunnittelu, akustiikan perusteet

Rakenteellisen meluntorjunnan toteutuksen suunnittelu:

Liikenneviraston ohjeita 21/2015 Tien meluesteiden suunnittelu
Liikenneviraston ohjeita 18/2012 RATO 20 Ympäristö ja rautatiealueet.

Melusta vastuussa olevat viranomaiset:

Ympäristöministeriö

ELY-keskus, ympäristövastuualue
Kunnat: Tyypillisesti kunnissa ja kaupungeissa ympäristömelusta vastaa ympäristövastuualueen viranomaiset. Toteutuneen melutilanteen seurannasta vastaa rakennusvalvonta.

Kirjoittanut Olli Kontkanen
Syyskuu 2020

Lähteet:

Suomen ympäristö 3/2007 – Ympäristömelun vaikutukset; Maantiehankkeista kerrostalokiinteistöille aiheutuvista meluhaitoista, 2016, Vanhanen, diplomityö

ELY opas 02/2013 Melun- ja tärinäntorjunta maankäytön suunnittelussa

YM 2001 SY 493 Liikennemelun huomioon ottaminen kaavoituksessa; ELY opas 02/2013 Melun- ja tärinäntorjunta maankäytön suunnittelussa

Liikenneviraston ohjeita 21/2015 Tien meluesteiden suunnittelu

Helsingin meluntorjuntatoimintasuunnitelma 2013