OHJEEN SISÄLTÖ
Kalusteet osana kaupunkikuvaa
Kestävät ja käytössä mukavat kalusteet
Kalusteiden sijoittaminen
Kalustetyypit
Kadunkalusteita ovat kaikki julkisen ulkotilan kalusteet ja tekniset laitteet. Julkista ulkotilaa ovat tilat rakennusten ympärillä: kadut, torit, aukiot, puistot ja luontovirkistysalueet. Kalusteiden tehtävänä on palvella useita julkisen tilan toimintoja, muodostaa kaupunkikuvaa ja lisätä viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Kalusteet vahvistavat paikan identiteettiä ja kutsuvat viipymään. Ne täydentävät rakennetun ympäristön tilallista kokonaisuutta ja luovat koko kaupungin alueella ihmisen kokoista mittakaavaa. Kadunkalusteiden ja ympäristön yhteensopivuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat tuotteiden muotoilu, mitoitus, materiaalit ja värit sekä kalusteiden sijoitus ja keskinäinen ryhmittely. Kalusteet vaikuttavat kaupunkikuvaan sekä yksittäisinä tuotteina että useiden tuotteiden muodostamina ryhminä tai sarjoina. Erityisen voimakas kaupunkikuvallinen tilavaikutus on kävelykaduille, toreille ja aukioille sijoitetuilla kalusteilla, jotka ovat osa tilasommitelmaa ja paikan tyyliä. Toisaalta myös kadun varrella kalusteet ja kasvillisuus ovat tekijät, jotka tuovat katuun ihmisen mittakaavaa ja viihtyisyyttä.
Kuvat vasemmalta oikealle:
Palais Royal metron sisäänkäynti on osa alueen taideteoskokonaisuutta. Sisäänkäyntiin on liitetty penkki, josta voi tarkkailla aukion vilinää. Zurichin Glattanbahn -linjalle suunnitellut raitiotiepysäkit ovat persoonalliset. Tunnistettavan muotoilun ansiosta linjan tunnistaa jo kaukaa. Puinen istuinsyvennys houkuttaa istuskelemaan. Puotilan metroaseman pyöräpysäköinnin kalusteet ovat osa pääkaupunkiseudulle suunniteltua tuoteperhettä. Katosten lasien väliin voi toteuttaa kuhunkin paikkaan sopivia värejä tai kuviointeja. kuvalähde: Pia Salmi
Julkisen ulkotilan ilme elää aikakausien rakennustyylien, rakennustekniikoiden ja kaupunkisuunnittelun ihanteiden mukana. Kalusteiden rooli osana julkista tilaa on muuttunut viime vuosisadan aikana selkeästi, sillä 1900-luvun alussa kadun kalusteiden valintaa hallinnoi vahvasti maistraatti ja kaikki kalusteet ja laitteet olivat osa ulkotilan arkkitehtuurin kokonaisuutta. Kalusteiden valinta ja sijoittaminen kaupunkitilaan vapautui, kun kalusteiden hallinta siirtyi virastoille 1950-luvulla. Suurimman osan kalusteista sai asettaa ilman viranomaislupaa. Luvan vaativia kalusteita olivat silti mainosrahoitteiset pysäkit ja ulkomainoslaitteet sekä muut yksityisten toimijoiden kalusteet, kuten kioskit ja terassikalusteet. Tekniset laitteet alkoivat erottua kalusteista, kun niitä alettiin toteuttaa teknisen toimivuuden, huoltovapauden ja edullisen valmistettavuuden ehdoilla. Kalusteiden valmismallien yleistyessä kaupunkikuvassa alkoi näkyä useita tyylejä. Kadunkalusteiden kokonaisuus muodostui muodoltaan ja toiminnaltaan erilaisista tuotteista, joille on luonteenomaista tietty kirjavuus.
Linjaus kalusteiden ilmeestä ja laadusta takaa kaupunkikuvan visuaalisen yhtenäisyyden. Kun kaupungin tai kunnan kalusteille on määritetty niiden valintaa ohjaava ilme, kokonaisuudesta muodostuu tunnistettava. Kalusteilla voidaan tukea olemassa olevaa ilmettä tai rakentaa paikalle erityistä tunnistettavaa imagoa suunnittelemalla kohteeseen uniikit mallit tai valitsemalla vahvan muotokielen tai värin omaavia valmistuotteita. Erityisesti koko kaupungin alueella esiintyvien kalusteiden valinnassa ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon visuaalinen kokonaisuus siirryttäessä kaupunkitilasta toiseen.
Historiallisia alueita kalustettaessa on välttämätöntä tutustua ja ottaa huomioon aikakauden historiallinen tyyli ja kalustukselle tyypilliset materiaalit ja muotoilu. Historiallisilla alueilla on erittäin perusteltua säilyttää tai palauttaa historialliset kalustetyypit.
Ergonomia, käytettävyys ja käyttömukavuus
Ergonomia, käytettävyys ja käyttömukavuus huomioidaan kaikkien kalusteen käyttäjien näkökulmasta. Käyttäjiä ovat asukkaat, rakentajat ja ylläpitäjät. Ergonominen mitoitus määrittää mukavan istumisen, roska-astian suuaukon korkeuden, nojailun korkeuden sekä opasteissa kuvan ja tekstin mittasuhteet keskivertokäyttäjän mittojen mukaan. Rakentajan kannalta tulee varmistaa kalusteiden sujuva asennettavuus, yleisesti käytössä olevat työkalut ja kalusteen käsittely työmaalla. Ylläpidon näkökulmasta huomioidaan esteetön ylläpito: roska-astian helppo tyhjennys, kalusteen helppo korjattavuus ja uusiminen sekä kaupungin huoltokierron säännöllisyys. Kosketeltavissa kalusteissa materiaalit vaikuttavat käyttömukavuuteen erityisen paljon. Hyviä valintoja ovat lämmin puu istuinmateriaaliksi tai nojailukaiteisiin sekä hyvin puhtaana pysyvä harjattu ruostumaton teräs käsijohteisiin.
Esteettömyys
Kalusteiden valinnassa ja sijoittamisessa huomioidaan esteettömyyden ohjeet istuimiin, käsijohteisiin, painonappipylväisiin sekä kuvalliseen ja sanalliseen informaatioon liittyen. Kaupunkiympäristössä on esteettömyyden perustason ja erikoistason kohteita. Kalusteissa erikoistaso koskee käsijohteita ja istuimia. Erikoistason alueille on sijoitettava esteettömiä istuimia, mutta kaikkien alueella sijaitsevien penkkien ei tarvitse olla esteettömiä.
Käsijohteet:
- Käsijohde esteettömyyden erikoistason alueella sekä 90 cm että 70 cm korkeudessa.
- Perustasolla yksi johde 90 cm korkeudessa.
Esteetön istuin:
- Istuinkorkeus 47 – 49 cm
- Istuimen kulma tulee olla suora tai vain vähän kallistettu
- Selkänojan ja istuimen kulma noin 95 – 105˚
- Istuimessa tulee olla käsinoja(t)
- Pyörätuolissa istuvan on mahdollista nousta tuolistaan penkille, kun penkkiin on asennettu käsinoja 60 cm etäisyydelle penkin reunasta. Penkin vieressä tulee olla minimissään 90 cm tasainen kovapintainen alue, johon voi tulla pyörätuolilla.
Materiaalit ja pintakäsittelyt
Julkisen ulkotilan kalusteiden päämateriaaleja ovat teräs, puu ja luonnonkivi. Materiaalit ovat hyvin kierrätykseen sopivia, sääolosuhteissamme kestäviä sekä muuhun ympäristörakentamiseen ja sijoitusympäristön materiaaleihin luontevasti sointuvia.
Terästä käytetään kuumasinkittynä tai kuumasinkittynä ja maalattuna. Ruostumaton ja haponkestävä teräs ovat erittäin kestäviä ja huoltovapaita materiaaleja. Kuumasinkityn, maalatun kalusteen maalausjärjestelmäksi suositetaan suojamaaliyhdistelmää, jossa kuumasinkitty pinta käsitellään ennen maalausta. Tämä parantaa huomattavasti maalipinnan kestoa. Teräkselle on olemassa myös kestäviä erikoispinnoitteita.
Ruostumatonta terästä käytetään tyypillisesti käsijohteiden ja pyörätelineiden materiaalina. Suositeltava pinta on yhdensuuntaisesti hiottu pinta, grit 180 tai 240, jolla on matala heijastavuus. Näistä pinnoista 180 on himmeämpi. Harjatussa pinnassa sormenjäljet tai pienet naarmut eivät erotu ja pinnan sileys on sellainen, johon ympäristön pöly ja lika ei helposti tartu.
Puuta käytetään sekä maalattuna että kuultokäsiteltynä. Puukalusteissa perushuollon väli on peittomaalatuissa kalusteissa 5 vuotta, kun taas kuultokäsitellyt puuosat vaativat huollon 1 vuoden välein. Kestopuuta käytetään vain maahan kosketuksissa olevissa laituri- tai polkurakenteissa. Markkinoille on tullut myös uusia ekologisia kyllästemenetelmiä, joita käyttämällä puu saadaan muistuttamaan kuultokäsiteltyä tai luonnossa harmaantunutta puuta.
Luonnonkiveä on useaa eri lajia. Suomen kivilajit ovat kestäviä, ja kivisävyjen ja struktuurin puolesta valikoimaa on runsaasti. Kiven valinnassa huomioidaan valittavan kiven sopivuus sijoitusympäristössä käytettyihin kivimateriaaleihin. Kalusteissa kivipinnan käsittely on useimmiten poltettu pinta. Luonnonkiven hankinnan yhteydessä luonnonkivelle tulee määrittää sekä tekniset että visuaaliset laatuvaatimukset, jolloin varmistutaan siitä, että hankittava tuote kestää kohteen olosuhteet.
Ekologia ja elinkaari
Julkisessa ulkotilassa käytettävien kalusteiden tulee olla kierrätettäviä, helposti huollettavia ja elinkaareltaan mahdollisimman pitkäikäisiä. Määritetty kalustevalikoima vähentää huollossa eri materiaalien ja varaosien hankintaa sekä pintakäsittelyn tuotteiden varastovalikoimaa.
Hankintavaiheessa kalusteen hiilijalanjälkeä voidaan tarkastella laskemalla yhteen materiaalin ominaishiilijalanjälki, kierrätettävyys, valmistuksen vaatima kuljetusmatka sekä tuotannon energiankulutuksen arvo. Yksittäisen kalusteen hankinnan ympäristövaikutus voi olla pieni, mutta osana suurta kokonaisuutta kalusteiden valinnalla on suuri merkitys. Ekologisuuteen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen ja huomioiminen ohjaa kestäviin valintoihin ja tuo asian tärkeyden esiin valmistajille.
Kiertotalous on tulevaisuutta myös kadunkalusteissa. Kiertotaloudessa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen (Sitra). Tavoitteena on, että tuotanto toimii ilman fossiilisia polttoaineita ja luonnonvarojen ylikulutusta, tavaroiden jakeluita yhdistellään ja valmistuksessa keskitytään lopputuotteen kierrätettävyyteen.
Ylläpito
Kalusteiden valinnassa ja suunnittelussa on välttämätöntä huomioida paikkakunnan kalusteiden huollon ja katujen kunnossapidon käytännöt ja mahdollisuudet.
Kalustekokonaisuutta ja niiden sijoittelua suunniteltaessa huomioidaan, että kalusteet mahdollistavat halutun kunnossapitotavan. Koneellista kunnossapitoa varten tulee olla minimissään 3 metriä leveät tyhjät tilat, sillä talvikunnossapito vaurioittaa helposti kalusteita.
Kalusteiden sijoittamista ohjaa viihtyisyyttä luova kokonaisuuden suunnittelu sekä katutilojen toiminnallisuuden ohjeet. Katutilat ovat monitoimitilaa, jossa erilaiset toiminnot limittyvät. Kalusteiden sijoittamispaikat ja tilavaraukset määritetään katusuunnitelmavaiheessa. Katutilassa kalusteet sijoitetaan tyypillisesti välikaistalle ajokaistojen ja kevyen liikenteen kaistojen väliin puiden kanssa. Kalustevyöhykkeen alueella kalusteiden sijoittamista ohjaavat suojaetäisyydet liikenneväyliin ja puihin sekä kalusteen käytön vaatima mitoitus.
Valtaosa kalusteista perustetaan maahan kiinteästi. Myös osa talveksi pois siirrettävistä kalusteista on asennettu maan alla olevan perustukseen irrotettavilla kiinnikkeillä. Tällöin maan routiminen ei vaikuta kalusteen siistiin asennukseen.
Kalusteiden sijoittamisen ohjearvoja katuympäristössä:
Aidat ja kaiteet
Julkisen ulkotilan aidat ja kaiteet sisältävät ajoneuvoliikenteen kaiteet, kevyen liikenteen kaiteet sekä tonttien aidat ja kaiteet.
Ajoneuvoliikenteen kaiteet määritetään turvallisuuden ja kestävyyden näkökulmista. Törmäyksen kestävä kaide on betoni- tai teräskaide, jonka rakenne on hyvin rajattu, mikä määrittää myös vahvasti kaiteen muodon. Ulkomuotoon voi vaikuttaa tapauskohtaisesti kaiteen tolppien ja verhouselementtien muotoilulla.
Myös kevyen liikenteen kaiteiden suunnittelua ja sijoittelua ohjeistetaan Liikenneviraston ohjeissa. Kevyen liikenteen kaiteiden muokattavuus on kuitenkin vapaampaa kuin tieliikenteen kaiteissa. Kevyen liikenteen kaiteita on useaan tarpeeseen. Kaiteita ja aitoja käytetään estämään kulkijoiden suistuminen pengerluiskaan ja putoaminen jyrkänteeltä kevyen liikenteen väylillä ja puistoissa, ohjaamaan jalankulkijoita, tukemaan kulkua portaissa ja luiskissa sekä rajaamaan ja suojaamaan istutusalueita. Näissä ympäristöissä liikutaan hitaasti ja lähellä kaiteita ja aitoja – usein jopa niitä koskettaen. Kaiteiden suunnittelussa noudatetaan kaidetyypin mukaisia mitoitus- ja sijoitusohjeita. Ulkoasun puolesta näissä kaiteissa on enemmän muotoilun mahdollisuuksia kaikissa rakenneosissa. Pintakäsittelynä käytetään usein maalausta, mikä nostaa kaiteen ilmeen teknisestä varusteesta kalustemaiseksi.
Tonttien aitaamiseen voi asemakaavassa olla aitaamisen sallivia, sen kieltäviä tai siihen velvoittavia määräyksiä. Tonttiaidan rakentaminen vaatii keskusta-alueilla aina luvan.
Ajoesteet ja pollarit
Katualueille sijoitettujen liikenne-esteiden tulee olla helposti havaittavia, ja tarvittaessa niissä tulee käyttää heijastavia pintoja tai huomiovärejä havaittavuuden parantamiseksi. Alueilla, joille täytyy turvata huolto- tai hätäajoneuvojen pääsy, tulee käyttää avattavia tai tarvittaessa poistettavia liikenne-esteitä. Avattavien laitteiden lukituksen tulee olla sellainen, että alueen luvallisilla huoltoajoneuvoilla ja esim. pelastuslaitoksella on laitteiden avaamiseen tarvittava avain. (KATU 2002)
Ilmoitustaulut, kyltit ja keskustaopasteet
Ilmoitustaulut, kyltit ja keskustaopasteet sisältävät pysyvää tai väliaikaista informaatiota. Tämän tuoteryhmän ulkoasun tulee muotoilun ja värien puolesta viestiä kalusteen olevan osa kaupungin kalustekokonaisuutta. Näin voidaan tunnistaa jo kauempaa katsottaessa, että taulu tai opaste sisältää kaupunkiin liittyvää tietoa.
Keskustaopasteiden tehtävänä on auttaa jalankulkijaa hahmottamaan reittejä ja nostaa esiin merkittäviä ja kiinnostavia kohteita. Keskustaopastus voi koostua useista kalusteista, kuten aluekartoista, viitoista ja kohdekylteistä. Informaatiotaulut sijoitetaan kulkuväylien varten, minimissään 10 cm etäisyydelle koneellisesti kunnossapidettävästä väylästä. Taulun materiaalin tulee olla hyvin ulko-olosuhteet kestävä.
Istuimet
Tarjoamalla oleskelu- ja istumismahdollisuuksia pidennetään ihmisten ulkona viettämää aikaa ja elävöitetään alueita. Hyvä istuskelupaikka on viihtyisä, turvallinen ja näkymiltään miellyttävä. Kesäaikaa ajatellen sijoittamisessa huomioidaan sekä aurinkoiset että varjoa suovat paikat. Parhaita paikkoja ovat maisemaltaan kauniit kohteet sekä paikat, joissa istuja voi tarkkailla kaupungin elämää ja miljöötä kävelykaduilla, aukioilla ja puistoissa. Rauhoittumisen paikkoihin voi sijoittaa yksittäisiä istuimia, elävämmissä kohteissa voidaan toteuttaa erilaisia istuinryhmiä ja sommitelmia.
Aukiolla ja puistoalueilla istuimet ja pöydät sijoitetaan kulkuväylien ulkopuolelle. Istuimet sijoitetaan aina kovalle materiaalille. Sora- ja kivituhkapintaisilla alueilla istuimet voidaan asentaa betonilaatalle.
Kalusteiden ympäristön tulee olla koneellisesti hoidettavissa. Suositusmitta lähimpään kiinteään esteeseen on vähintään 2,5 metriä. Istuimia suositellaan sijoitettavan esteettömyyden erikoistason alueilla 50 metrin ja muualla 250 metrin välein (SuRaKu).
Palovesiasemat
Palovesiasema on tekninen laite, jonka sijoittamisen määrittää pelastuslaitos. Tuote on valmismalli, jonka ulkoasuun voi vaikuttaa vain värin määrityksellä. Mikäli sijoituspaikassa on runsaasti huoltoliikennettä tai koneellista kunnossapitoa, palovesiasema voidaan suojata pollareilla.
Puunsuojat
Puut suojataan keskusta-alueilla rungonsuojalla ja juuristosuojaritilällä tukikehikkoineen. Puunsuojat suojaavat puita ylläpidon kalusteiden ja henkilöautojen törmäyksiltä. Puita voidaan suojata myös sijoittamalla pollareita puun ympärille. Rungonsuojat ja juuristoritilät ovat näkyvä kaupunkikuvallinen elementti. Kalusteet voidaan valita valmismalleista tai ne voivat olla kaupunkiin suunniteltuja omia malleja. Valintaa ohjaavat tuotteen materiaalien kestävyys ja helppohoitoisuus sekä tuotteen sopivuus muuhun kalustekokonaisuuteen.
Pysäkkikatokset
Joukkoliikenteen pysäkit muodostavat katualueilla pientiloja, joilla on suuret toiminnalliset ja kaupunkikuvalliset vaatimukset. Odottamisen tulee olla turvallista ja suojaisaa, ja katoksesta tulee saada paras mahdollinen informaatio joukkoliikenteen reiteistä ja aikatauluista. Näkyvyys linja-auton tai raitiovaunun tulosuuntaan tulee olla avoin. Pysäkkialueet ovat useimmin koneellisesti ylläpidettäviä, mikä huomioidaan kalusteiden sijoittamisessa ja materiaaleissa. Kohteissa, joissa pysäkit ovat mainosrahoitteisia, mainosyrittäjä vastaa katosten valmistuksesta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Katosalueen ylläpidosta vastaa kaupunki.
Pyörätelineet
Pyörätelineinä käytetään sekä rengastelineitä että runkolukitustelineitä. Pysyvään ja väliaikaiseen asennukseen on tarjolla useita valmismalleja. Malli valitaan kuhunkin paikkaan parhaiten sopivaksi. Runkolukitusteline mahdollistaa pyörän kiinnittämisen telineeseen erillisellä lukolla. Pyörätelineen materiaaliksi sopii hyvin hiottu ruostumaton tai erikoispinnoitettu teräs, joka ei ole altis naarmuille.
Pyöräteline on suositeltavaa sijoittaa mahdollisimman lähelle asioinnin kohteena olevaa paikkaa.
Roska-astiat
Roska-astioita tarvitaan kaduilla ja puistoissa. Astian koko määritetään paikan mittakaavan ja astian tyhjennysvälin mukaan. Syväkeräysastiat, joiden maanpäällinen osa on hieman perinteistä puistoroska-astiaa suurempi, mahdollistavat pitkän tyhjennysvälin. Sijoittamisessa huomioidaan astian havaittavuus ja kohteen vaatima koko sekä astian tyhjennyksen mahdollistava tila. Paikan viihtyisyyden kannalta hyvä sijoituspaikka on kulkureitin varrella mutta ei aivan istuskelupaikkojen vieressä.
Suurikokoiset keräyssäiliöt sijoitetaan sopivien kulkureittien varrelle helposti saavutettaviksi mutta siten, että ne eivät korostu kaupunkikuvassa keskeisesti.
Sähkö- ja jakokaapit
Valaisinkalusteiden ohella kaupunkien energiahuolto edellyttää erilaisten jakokaappien sijoitusta katualueille tai tonteille välittömästi kadun varteen. Jakokaapit pyritään sijoittamaan jalkakäytävän sivuun, mieluiten rakennusten seinustoille, missä ne häiritsevät mahdollisimman vähän kadun toimintoja ja katukuvaa. Eri toimijoiden tarpeet tulee katselmoida yhdessä ja suunnitella, millainen kokonaisuus on kuhunkin paikkaan tarkoituksenmukaisin. Tarkastellaan, voidaanko toimijoiden laitekokonaisuuksia yhdistää kaappien määrän minimoimiseksi. Toimijoiden kaapeille suositetaan määritettäväksi kaupunkikohtainen värisävy.
Valaisinpylväät ja valaisimet
Valaistus on koko kaupungin kattava kokonaisuus, joka luo voimakkaasti kaupunkitilaa. Päivällä vaikutelman muodostavat valaisintuotteet ja pimeään aikaan valon mittakaava, voimakkuus ja valon värisävy. Yhtenäisillä valaistuskalusteilla autetaan orientoitumista ja kaupunkitilojen hahmottumista. Valaisinkalusteilla on mahdollista tukea alueen visuaalista kokonaisuutta ja korostaa yksittäisiä alueita tai paikkoja. Erikoisvalaistuksella voidaan nostaa rakennuksia, siltoja tai viherympäristön elementtejä maamerkeiksi osana alueen persoonallisuutta ja tunnelmaa.
Liikennealueiden valaisinpylväiden mittakaavaan vaikuttavat sekä valaistustekniset määritykset että katu- ja kaupunkitilan mitoitus. Katujen pylväskorkeus vaihtelee tyypillisesti 7 – 12 metrin välillä, puistoissa ja kävelyalueilla mittakaava on 5 – 6 metriä. Pylväiden sijoittamisväli on suhteessa korkeuteen – mitä korkeampi pylväs, sitä pidempi pylväsväli. Sekä korkeat että matalat pylväät vaikuttavat voimakkaasti kaupunkitilan ilmeeseen ja viestiin. Matalat pylväät viestivät hitaammasta nopeudesta ja liikkumisesta kävellen tai pyöräillen. Korkeat pylväät osoittavat kadun suuntaa ja viestivät katutilan leveästä mittakaavasta ja roolista esimerkiksi joukkoliikennekatuna tai pääkatuna.
Aluekokonaisuuksien valaistuksen suunnittelun työtä ohjaavia ja linjaavia dokumentteja ovat Liikenneviraston ohjeet sekä paikkakuntakohtaiset ulkovalaistuksen tarveselvitykset, ulkovalaistuksen suunnitteluohjeet ja yleissuunnitelmat.
Asemaympäristöt ovat aina esteettömyyden erikoisaluetta ja täten valaistuksenkin kannalta erityiskohteita, joiden valaistusta ohjeistetaan useissa ohjeissa.
Liikenteenohjauslaitteet ja pylväät
Yleiset määräykset liikennemerkkien ja opasteiden käyttöä, määrää, kokoa ja sijoittelua koskien on annettu tieliikennelaissa ja –asetuksessa. Katukohtaisesti merkkien ja opasteiden käyttö ja sijoitus määritellään liikenteenohjaussuunnitelmassa, joka liittyy läheisesti katusuunnitelmaan. (KATU 2002)
Liikennealueiden huolellisella jäsentelyllä ja kaikkien ohjaukseen liittyvien rakenteiden ja laitteiden kokonaisvaltaisella suunnittelulla voidaan siistiä ja yhtenäistää alueen ilmettä. Liikennemerkkien yhdistäminen valaisinpylväisiin tai merkkien koostaminen esimerkiksi pyloniin on tarkoituksenmukaista erityisesti julkisten toimijoiden ja palveluiden tonttien sisääntulojen ja pysäköinnin alueilla.
Ulkomainoslaitteet
Ulkomainoslaitteita ovat pysyvät, luvan varaiset mainospilarit, katumainostaulut, valaisinpylväisiin asennettavat pylvästaulut, suurtaulut sekä mainoksia sisältävät pysäkkikatokset. Liikkeiden kampanjamainonta tai A-telineet eivät vaadi lupaa, mutta niiden sijoittamisessa tulee huomioida katutilan toimivuuden säilyminen. Katutilaan sijoitettavat tilapäiset mainoslaitteet suositetaan sijoitettavaksi rakennuksen seinän läheisyyteen, maksimissaan 60 cm etäisyydelle seinästä.
Mainoslaitteiden sijoittamista voidaan hallita kaupunkikohtaisella ulkomainoslaitteiden sijoitusohjeistuksella. Mainoslaitteita on runsaimmin keskusta-alueilla, ja ne sijoittuvat näkyville paikoille. Liikennealueilla mainoslaitteet tulee sijoittaa siten, että ne eivät häiritse näkemiä tai kiinnitä autoilijan huomioita risteysalueilla. Mainoslaitteiden sijoitussuunnitelmassa tulee huomioida muodostuva kaupunkikuvan kokonaisuus sekä alueet, joille mainoksia ei sallita, kuten historiallisten kohteiden ympäristöt.
Kioskit ja terassikalusteet
Kioskit ja terassit elävöittävät katukuvaa. Julkiseen tilaan sijoitetut kevyet kioskirakennelmat ja terassikalusteet ovat yksityisten toimijoiden omistamia. Kioskin tai terassin asettaminen on luvanvaraista, ja ne sijoitetaan kaupungin vuokraamalle paikalle sopimuksessa määritellyin ehdoin. Ehdoissa ohjeistetaan usein myös kioskien ja terassikalusteiden visuaalisista ominaisuuksista. Kioskien vaatimat sähkö-, viemäri- ja vesiliitännät vaikuttavat sijoituspaikkaan. Kaupunkeihin rakennettavat tapahtumasähkön pisteet mahdollistavat lisää laajempaa, väliaikaista kioskitoimintaa.
Luontevia sijoituspaikkoja ovat aukiot, torit ja kävelykadut sekä leveät katutilat vilkkaimmilla keskusta-alueilla. Sijoittamisessa huomioidaan katutilan ylläpidettävyys sekä kioskien kohdalla niiden huollon tarpeet.
WC:t
Yleiset käymälät sijoitetaan alueille, joilla liikkuu paljon ihmisiä. Käymälöiden tulee olla helposti löydettäviä, mutta ne eivät saa korostua liiaksi kaupunkikuvassa. Käymälöiden toimivuus ja siisteys sekä niiden välittömän lähiympäristön siisteys on erittäin tärkeää.
Kirjoittanut Pia Salmi, WSP Finland Oy
Lähteet:
Helsingin kaupunkitilaohje www.kaupunkitilaohje.hel.fi
Vantaan kaupunkitilaohje www.vantaankaupunkitilaohje.fi
Pyöräliikenteen suunnitteluohje www.pyoraliikenne.fi
InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset
Opasteet, www.nkl.fi
RT 98-11154, Liikennemerkit ja opasteet kiinteistöjen ulkoalueilla
Kierrolla kärkeen, Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025. Sitran selvityksiä 117
TRAFI/8596/03.04.02.00/2014 Esteettömyys rautatiejärjestelmässä
Katuympäristön suunnitteluopas SKTY, julkaisu 24 2002, päivitys 2011
Kevyen liikenteen tyyppikaidemallisto ja kaiteiden käytön ohje. Espoo, Helsinki ja Vantaa 2011
RATO16 ”Väylät ja laiturit” (2009), Liikennevirasto
Esteetön valaistus ja selkeät kontrastit, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 39/2006
Esteettömän rakentamisen ohjeet, Suraku, Helsingin kaupunki 2008
Kevyen liikenteen suunnittelu, 2008, Tiehallinto/Kuntaliitto
Siltojen kaiteet, Tiehallinto 2006
Kaiteet ja suistumisonnettomuuksien ehkäisy, Tiehallinto 2002
Ruostumattoman teräksen pinnanlaadut, Euroinox
F2 Suomen rakentamismääräyskokoelma, Rakennuksen käyttöturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2001
Kaupunkikalusteohje, Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2010:8 / katu- ja puisto-osasto
