OHJEEN SISÄLTÖ
Mitoitusperusteet
Vaakageometria eli kadun linjaus
Pystygeometria eli kadun tasaus
Ajoradan sivu- ja viettokaltevuudet
Ajoradan sivukaltevuusmuutokset
Ajoradan kaarrelevennys pienisäteisissä kaarteissa
Erotuskaistan ja keskikaistan mitoitus
Kadun geometrian suunnittelussa pitää ottaa huomioon kadun moninaiset tehtävät ja ominaispiirteet:
- asema katuverkossa (toiminnallinen luokka)
- viereinen maankäyttö (aluetyyppi, topografia)
- eri kulkumuodot ja oleilu
- runsas varuste- ja laiteinfra niin kadun alla kuin päällä
- jakelu- ja huoltoliikenne (citylogistiikka)
- koneellisen kunnossapidon vaatimukset
- uudiskohde / saneeraushanke.
Kadun geometrisen suunnittelun olennaisina lähtökohtina ovat mitoitusnopeus, mitoittavat liikenneyksiköt ja käytettävissä oleva tila. Jossain määrin vaikuttavat liikennemäärät ja kunnossapitokaluston tilantarve. Pystygeometriaan vaikuttaa osaltaan kadun suuntainen vesihuoltoverkosto (esim. viettoviemärit).
Kadun tulee välittää sillä kulkeva liikenne sujuvasti, mutta kuitenkin niin, että liikenteen turvallisuus ei tarpeettomasti vaarannu. Nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia ja niiden painotus riippuu katuluokasta ja liikennemäärästä. Liityntäkaduilla (tonttikaduilla) on ympäristö ja liikenneturvallisuus keskeistä: ajonopeuksien pitää olla pieniä ja liikenteen sujuvuuden painoarvo on vähäinen. Pääkaduilla ja kokoojakaduilla sujuvuus nousee liikenneturvallisuuden rinnalle liikenteellisenä tavoitteena.
Mitoitusnopeus riippuu kadun luokasta (liikenteellinen tehtävä) sekä suhteesta maankäyttöön taulukon 1 mukaisesti. Lihavoituna on esitetty yleisimmin kysymykseen tuleva rajoitus. Alempia arvoja käytetään erityistä huomioita edellyttävien kohteiden (koulut, päiväkodit, palvelutalot jne.) ja vaarallisiksi koettujen paikkojen yhteydessä. Ylempien arvojen käyttäminen edellyttää erityisen turvallisia jalankulun ja pyöräilyn risteämisjärjestelyjä.
Taulukko 1: Nopeustason määrittäminen maankäytön ja liikenteellisen tehtävän avulla.
(Tiehallinto 2009. Muokattu)
Liikenteellinen tehtävä |
Liityntäkatu |
Kokoojakatu |
Pääkatu |
Suhde maankäyttöön |
|||
PALVELEE MAANKÄYTTÖÄ
Suorat tonttiliittymät. Esimerkiksi taajaman keskustakatu. |
20 … 30 … 40 |
30 … 40 |
30 … 40 |
LÄPIKULKU
Maankäyttöalueen keskellä, |
30 … 40 … 50 |
30 … 40 … 50 |
|
OHIKULKU
Maankäyttöaluetta sivuava, |
30 … 40 … 50 |
40 … 50 … 60 |
Kadun linjaus määrätään pituussuuntaisen, yleensä ajoradan keskilinjalle sijoitettavan mittalinjan avulla. Linjaus muodostuu suorista (Sr) ja ympyränkaarista (R). Linjaukseen vaikuttavat mm. liittymien sijainti, tasausviivan muoto, näkemät ja erityisesti tavoiteltava nopeustaso. Olemassa olevan asemakaavan yhteydessä linjausta määrää katualueen muoto.
Siirtymäkaaria (klotoideja) ei katugeometriassa yleensä ole tarvetta käyttää eikä katualueen muoto sitä edes välttämättä mahdollista. Klotoidin tarve kadun vaakageometriaan voi tulla katualueelle sijoittuvan raitiotien geometrian myötä. Myös moottorikaduilla, joiden mitoitusnopeus on > 60 km/h, voi klotoidi tulla kysymykseen. Niiden geometrinen suunnittelu on perusteltua tehdä maantieohjeistuksen mukaan.
Linjauksen kaarresäde R määritetään mitoitusnopeuden ja ajoradan sivukaltevuuden (q) perusteella. Geometrian tulee olla myös kaikkialla sellainen, että pysähtymisnäkemä saavutetaan. Kaarresäteiden minimiarvot on esitetty taulukoissa 2 ja 3, joiden arvot perustuvat Väyläviraston ohjeistamiin ja suosittamiin sivukitkakertoimiin. Kaarresäde ohjaa osaltaan ajonopeutta eikä ohjearvoja merkittävästi suurempia kaarresäteitä tulisi käyttää.
Taulukko 2: Linjauksen kaarresäteen ajodynamiikan mukaiset minimi- ja ohjearvot yksipuolisessa kaarrekallistuksessa
Kaarresäde (m) |
||||||
Sivukaltevuus (%) |
30 km/h |
40 km/h |
50 km/h |
|||
Minimi |
Ohjearvo | Minimi | Ohjearvo | Minimi |
Ohjearvo |
|
3 |
30 | 60 – 100 | 60 | 100 – 200 | 100 | 175 – 300 |
4 | 30 | 50 – 100 | 50 | 90 – 200 | 90 |
150 – 300 |
Pääkatujen ja yleensä myös kokoojakatujen geometria perustuu ajodynaamiseen mitoitukseen varsinkin, jos mitoitusnopeus on ≥ 40 km/h. Erityisesti vilkasliikenteisillä kaduilla on syytä noudattaa taulukoiden 2 ja 3 arvoja, jotta liikennevirta voi edetä sujuvasti nopeutusrajoituksen mukaisesti. Mitoitusnopeuden ollessa 60 km/h tai sitä suurempi tehdään katujen vaakageometrian suunnittelu Väyläviraston maantieohjeiden mukaan.
Kaduilla käytetään mm. kuivatussyistä tai kadunviereisten tonttien korkeusaseman takia kaarteissa varsin yleisesti ajodynamiikan vastaista sivukaltevuusjärjestelyä, joka pitää ottaa huomioon kaarresäteen valinnassa. Nämä tapaukset ovat:
- 2-puolinen kallistus (harjakalteva) kaarteessa
- 1-puolinen kallistus “väärin päin” kaarteessa
Taulukko 3: Kaarresäteen ajodynamiikan mukaiset minimiarvot kaksipuolisesti sivukallistetussa (harjakalteva) kaarteessa
Kaarresäde (m) |
||||||
Sivukaltevuus (%) |
30 km/h | 40 km/h | 50 km/h | |||
Minimi |
Ohjearvo | Minimi | Ohjearvo | Minimi |
Ohjearvo |
|
3 | 50 | 100 – 150 | 100 | 200 – 300 | 200 |
350 – 500 |
Katujen harjakalteva kaarre kannattaa tehdä samalla 3 % sivukaltevuudella kuin jota käytetään tavallisimmin myös linjauksen suorilla osuuksilla. Yksipuolisesti kallistetussa kaarteessa on vastaavasti myös edullista käyttää 3 % sivukaltevuutta, koska tällöin sivukaltevuuden muutosjärjestely koskee vain toista ajokaistaa.
Liityntäkatu- ja varsinkin piha- ja hidaskatunopeuksilla 10–30 km/h ei ajodynamiikka juurikaan vaikuta linjauksen suunnitteluun, vaan geometria määritetään mitoitusajoneuvon ajouratarkastelulla. Vähäliikenteisellä kadulla kaarresäteet voivat olla hyvinkin pieniä, mutta tällöin pitää varmistaa, että pienisäteinen kaarre on havaittavissa hyvissä ajoin. Lisäksi pitää varmistaa tarvittaessa kaarrelevityksin, että esimerkiksi pelastusajoneuvot mahtuvat ajamaan kyseisessä kaarteessa.
Tasoliittymien kohdalla (lukuun ottamatta kiertoliittymiä) vaakageometriaan kohdistuu linjaosuutta suurempia vaatimuksia esimerkiksi liittymisnäkemävaatimusten vuoksi. Tämän vuoksi tasoliittymien kohdalla kaarresäteiden miniarvojen tulee olla 1,5–2-kertaisia linjaosuuteen nähden.
Pääkadut suunnitellaan siten, että
- valitun enimmäisnopeuden noudattaminen tuntuu luontevalta
- poikkileikkauksen ja linjauksen mitoituksen (kaarresäteet) on oltava sopiva nopeusrajoitukseen nähden
Kokoojakadut suunnitellaan siten, että
- valitun enimmäisnopeuden noudattaminen tuntuu luontevalta
- linjauksen on oltava sellainen, ettei synny vaikutelmaa nopeusrajoitusta korkeammasta liikenteellisestä standardista
Liityntäkatujen suunnittelussa on tavoitteena, että
- valitun enimmäisnopeuden alittavat kaikki ajoneuvot
- linjauksen mutkittelua ja jyrkähköjä kulmia suositaan
- pitkiä suoria katuosuuksia ei käytetä
Teollisuusalueen kadut suunnitellaan siten, että raskaan liikenteen ajo- ja kääntymismahdollisuudet ovat sujuvat.
Kadun pystygeometrialla eli tasauksella tarkoitetaan kadun pinnan korkeusasemaa ja sen vaihtelua kadun pituussuunnassa. Tasauksen suunnitteluun vaikuttavat suunnittelukohteen topografian lisäksi mitoitusnopeus, katua rajaavien tonttien tasot, pintakuivatus, esteettömyys sekä kadun alapuolinen vesihuoltoinfra.
Tasaus suunnitellaan suorista ja pyöristyskaarista muodostuvana tasausviivana, joka osoittaa yleensä ajoradan mittalinjan teoreettisen korkeuden. Tasausviiva voidaan sijoittaa myös muuhun ajoradan korkeusasemaa hyvin kuvaavaan paikkaan, ja näin meneteltäessä se on merkittävä poikkileikkaukseen erityisen selkeästi.
Suoran tasauksen jaksoille suunnitellaan aina pituuskaltevuutta (i) pintakuivatuksen vuoksi. Pituuskaltevuus kannattaa pyrkiä pitämään 1–3 %:n välillä (0,01…0,03), koska jyrkemmillä arvoilla ajoturvallisuus ja kadun toimivuus alkavat heiketä. Pintavesien poisjohtamisen takia pituuskaltevuuden tulisi olla reunatuellisessa poikkileikkauksessa vähintään 0,7 % (ehdoton minimi 0,5 %).
Pituuskaltevuuden enimmäisarvot määräytyvät pääkaduilla siten, että raskaiden ajoneuvojen nopeudet ylämäessä eivät alita haluttua tasoa. Paikalliskaduilla ratkaisevaa on ajoneuvojen liikkeellelähtökyky talviolosuhteissa sekä jalankulun ja pyöräilyn turvallisuus ja liikkumismukavuus. Lisääntyvässä määrin on tarpeellista ja perusteltua ottaa myös esteettömyyttä huomioon. Tasoliittymien ja pysäkkien kohdat edellyttävät maltillisia kaltevuuksia.
Taulukossa 4 on esitetty suositeltavat pituuskaltevuuden (i) enimmäisarvot kahta metriä suuremmilla ja pienemmillä korkeuseroilla (h) sekä liittymien kohdalla. Liittymien kohdalla tarvitaan linjaosuutta pienempiä arvoja, jotta liikkeellelähtö, kiihdyttäminen ja jarruttaminen onnistuu myös liukkaissa oloissa.
Taulukko 4: Suositeltavat ajoradan pituuskaltevuuden enimmäisarvot eri korkeuseroilla
Mitoitusnopeus km/h |
Pituuskaltevuus i -max % | ||
h ≤ 2 m |
h > 2 m |
Liittymässä |
|
30 |
12 | 10 |
6 |
40 |
10 | 8 |
5 |
50 |
8 | 7 |
4 |
60 | 7 | 7 |
4 |
HUOM! Jalankulku- ja pyöräteillä suositeltava pituuskaltevuus on enintään 5 %. 8 % ylittäviä arvoja ei tulisi käyttää lainkaan.
Mikäli kadulla on joukkoliikennettä, tulee kadun pituuskaltevuuden olla enintään 7 %. Linja-autopysäkkien kohdalla kadun pituuskaltevuus saa olla enintään 4 %, jotta pysäkille tuleminen ja lähteminen onnistuu myös liukkaimmilla keleillä. Suositeltava enimmäisarvo on 2,0 % ja yli 3 %:n pituuskaltevuus edellyttää tehostettua liukkaudentorjuntaa. (Suomen paikallisliikenneliitto 2008)
Jos kadulla tai sen välittömässä läheisyydessä on pyörätie, ei sen tasaus saisi olla kadun ajorataa jyrkempi. Tasapuolisuusnäkökulman lisäksi on vaarana, että pyöräilijä siirtyy ajoradalle heikentäen liikenneturvallisuutta. Varminta on käyttää tällaisessa tapauksessa taulukossa 4 esitettyjä pyöräteille suositeltuja enimmäisarvoja.
Suoran tasauksen jaksojen taitekohdissa voidaan pituuskaltevuuden eroja tasoittaa pyöristyskaarilla (S), joina käytetään ympyränkaaria. Kuperan pyöristyskaaren säteen vähimmäisarvo määräytyy linjaosuudella pysähtymisnäkemän ja tasoliittymien kohdalla (lukuun ottamatta kiertoliittymiä) liittymisnäkemän perusteella (taulukko 5). Koska katujaksot ovat yleensä valaistuja, voidaan koveran pyöristyksen minimisäde puolestaan määrittää ajodynamiikan perusteella (taulukko 5).
Pienillä mitoitusnopeuksilla tulee välttää pyöristyskaaren minimiarvoja, mikäli pyöristettävän taitteen kulma on erittäin suuri tai kovin vähäinen. Suunnittelussa tulisi pyrkiä siihen, että pyöristyskaaren pituudeksi tulisi vähintään 10 m. Pienet, alle 2 %:n kulmamuutokset voidaan liityntäkaduilla suunnitella murtoviivana ilman pyöristyskaarta. Katujen linjaosuuksilla tulee välttää ylisuuria pyöristyskaaria, koska ne voivat aikaan saada pitkiä tasaisia alueita mahdollisine pintakuivatusongelmineen.
Alle 30 km/h nopeustason väylillä voidaan sekä kuperan että koveran pyöristyssäteen miniminä käyttää arvoa S = 60 m, joka mahdollistaa kunnossapitokaluston kulun. Linja-autoreitillä tulee kuperan pyöristyssäteen olla vähintään Skup = 100 m ja koveran pyöristyssäteen vähintään Skov = 150 m (Suomen Paikallisliikenneliitto ry 2008).
Taulukko 5: Kadun tasauksen kuperan ja koveran pyöristyssäteen vähimmäisarvot
Mitoitus- |
Kupera S linjaosuudella |
Kupera S tasoliittymän kohdalla |
Kovera S | |||
Ohjearvo | Ehdoton minimi | Ohjearvo | Ehdoton minimi | Ohjearvo |
Ehdoton minimi |
|
30 |
200 | 60 | 750 | 350 | 150 |
60 |
40 |
350 | 150 | 1300 | 750 | 250 |
100 |
50 |
800 | 450 | 2500 | 1500 | 400 |
200 |
Kadun tasaus suunnitellaan ja esitetään pituusleikkauksessa, jonka mittakaava on korkeussuunnassa 10 kertaa suurempi kuin pituussuunnassa. Tavallisin mittakaava on 1:1000 / 1:100. Suoran tasauksen jaksojen pituuskaltevuuksien arvot (i) ilmaistaan yleensä desimaalilukuna, esimerkiksi 3 % = 0,030 (Kuva 1).
Kuva 1: Esimerkki kadun tasauksen esittämisestä
Kadun alapuolinen laiteinfra – erityisesti vesihuolto – voi joissain tapauksissa määrätä kadun korkeusasemaa ja pinnan muotoa:
- Viemärit ja vesijohdot vaativat peittosyvyyttä pakkasta vastaan
- Viettoperusteisesti toimivat viemärit (sv, jv) ohjaavat kadun pintaa (TSV:tä) saman suuntaiseksi viemäriputkien kanssa (Kuva 2)
Kuva 2: Kadun alapuolinen vesihuoltoinfra voi vaikuttaa kadun pinnan muotoon ja korkeusasemaan
Kadun pinnan sivukaltevuudella tarkoitetaan ajoradan pinnan kaltevuutta kohtisuoraan linjausta vastaan. Sivukaltevuuden symboliksi on vakiintunut q. Kadun pinta suunnitellaan sivusuunnassa viettäväksi kuivatus- sekä ajodynaamisista syistä.
Yksiajoratainen katu suunnitellaan suorien jaksoilla yleensä ns. harjakaltevaksi eli kaksipuolisesti kadun keskeltä ulospäin viettäväksi sivukaltevuuden arvolla q = 3 %. Kaksiajorataisella kadulla molemmat ajoradat ovat yksipuolisesti kaltevia keskiviivasta poispäin viettäen. Vaikeissa maasto-olosuhteissa tai saneerauskohteissa sovittamista ympäristöön voidaan tarvittaessa helpottaa vaihtelemalla sivukaltevuutta (1–5 %) ja valitsemalla tarpeen mukaan yksi- tai kaksipuolinen sivukaltevuus. Kaarre voidaan suunnitella kaksipuolisesti kaltevaksi, jos kaarresäde on mitoitusnopeuteen (nopeusrajoitukseen) nähden suuri.
Erityisesti kapeat ajoradat on usein perusteltua tehdä yksipuoliseen kaltevuuteen. Se voi helpottaa sivukaltevaan maastoon sovittamista tai pintakuivatusjärjestelyjä. Reunatuellisessa poikkileikkauksessa tarvitaan hulevesikaivoja vain ajoradan toisessa reunassa, mikä hyödyttää erityisesti, jos kallionpinta on lähellä. Kapea ajorata on myös päällystysteknisesti edullisempaa tehdä yksipuoliseen kaltevuuteen.
Ajodynaaminen mitoitus mahdollistaa pienten kaarresäteiden käytön ja tällöin ajorata suunnitellaan katulinjan kaarteen kohdalla yksipuolisesti kaltevaksi ja sisäkaarteeseen päin viettäväksi. Esimerkiksi tultaessa suoralta kaarteeseen muuttuu ajoradan harjakalteva pinta kaarteen suunnan ja kaarresäteen mukaan yksipuoliseen kaltevuuteen kuvan 3 mukaisesti. Koska eri ajosuuntien kaistat toimivat kaarteessa ajodynaamisesti erilailla, voi niiden sivukaltevuus olla erilainen. Siksi suunnitelmapiirustuksissa sivukaltevuuden symboliin q lisätään yleensä alaindeksi v tai o sen mukaan, kumman puolen kaista paalutussuuntaan nähden on kyseessä.
Kuva 3: Ajoradan pinta kallistetaan usein kaarteessa yksipuoliseen sivukaltevuuteen
Sivukaltevuuksien vähimmäis- ja enimmäisarvot määräytyvät kuivatus-, ajodynaamisten ja turvallisuusnäkökohtien perusteella. Vähimmäisarvo on yleensä 3 %. Enimmäisarvo on normaalisti pääkaduilla 6 % ja paikalliskaduilla 5 %.
Viettokaltevuuden (pituus- ja poikkikaltevuuden yhteiskaltevuuden) vähimmäisarvon tulee olla kuivatussyistä sama kuin sivukaltevuudella. Ongelmallisissakin paikoissa tulee pyrkiä vähintään 1,5 %, poikkeuksellisesti 0,5 %, viettokaltevuuteen. Enimmäisarvoina pidetään seudullisilla pääkaduilla 7 % ja muilla kaduilla 10 % (lyhyellä matkalla max. 12 %). Pituus- ja sivukaltevuuden ohjeelliset enimmäisarvot eivät saisi esiintyä samalla kohtaa, koska se johtaa viettokaltevuuden sallitun maksimiarvon ylittymiseen. Esteetöntä ympäristöä tavoiteltaessa ei viettokaltevuus saa ylittää arvoa 8 %.
Tasoliittymien kohdalla viettokaltevuus saa olla enintään 6 %. Liittymien kohdalla riittävä viettokaltevuus ja hulevesien oikea viettosuunta varmistetaan tasauspiirustuksin. Samoin viettokaltevuus tulee tarkistaa niissä kohdissa, joissa sivukaltevuuden suunta muuttuu ja poikkileikkauksessa on reunakivi.
Sivukaltevuuden muutoksien suunnittelu tapahtuu samalla tavalla kuin tiensuunnittelussa. Kuivatusnäkökulmasta tulee välttää sivukaltevuuden q = 0 % sijoittumista kohdalle, jossa pituuskaltevuus on erittäin pieni (esim. koveran pyöristyksen pohja). Suuren pituuskaltevuuden kohdalla tulee varmistaa, ettei sivukaltevuuden muutos aikaan saa pituuskaltevuuden ohjearvon ylittymistä ajoradan reunassa.
Sivukaltevuuden muutoskohdissa ajoneuvo matkustajineen joutuu poikittaiseen kiertoliikkeeseen
(= rotaatio), joka voi olla vaarallista tai tuntua epämiellyttävältä, jos kaltevuuden muutosmatkat ovat liian lyhyet. Ajodynaaminen näkökulma (nousuviiste ja kulmanopeus) vaikuttaa käytännössä vasta ajonopeudesta 30 km/h ylöspäin ja otetaan huomioon sivukaltevuuden muutosmatkan vähimmäispituudessa taulukon 6 mukaisesti.
Taulukko 6: Katuajoradan sivukaltevuuden muutosmatkan vähimmäispituus
Sivukaltevuuden muutosmatkan vähimmäispituus (m / 1%:n muutos) |
||
Mitoitusnopeus |
Ajodynaaminen minimi |
Suositusminimi |
40 km/h |
2 m |
4 m |
50 km/h |
2,5 m |
5 m |
60 km/h |
3 m |
6 m |
Kuivatus- ja ulkonäkösyistä suositellaan sivukaltevuuden muutosmatkan pituudeksi kaksi kertaa ajodynaamista minimiä pidempiä matkoja. Mikäli ajoradan reunan etäisyys tasausviivasta ylittää 4 m, on sivukaltevuuden muutosmatkan vähimmäispituus syytä määrittää yli 40 km/h mitoitusnopeuksilla maantiesuunnitteluohjeistuksen mukaisesti.
Ajorataa voidaan joutua leventämään kaarteessa, koska siinä liikkuvan ajoneuvon kiinteät takapyörät kulkevat pienempisäteistä kaarta pitkin kuin kääntyvät etupyörät. Jos mitoitusajoneuvona on linja-auto, joudutaan pienisäteisissä kaarteissa leventämään ajorataa jopa 1,5–2 m kaistaa kohti.
Asia koskee tyypillisesti alhaisen ajonopeuden katuja, joissa kaarresäteet ovat pieniä. Kuvaa 4 voi käyttää asian tarkistamiseen, mutta tarkempi mitoitus on syytä tehdä ajouratarkasteluohjelmistoilla.
Mikäli ajokaistoja päädytään leventämään kaarteen kohdalla, pitää muutosmatkasta tehdä riittävän pitkä toimivuus, ajomukavuus ja ulkonäkösyistä. Levennys sijoitetaan yleensä symmetrisesti ajoradan kumpaankin reunaan siten, että ajokaistat ovat täysilevyisiä ympyränkaaren alkaessa. (TVH 1984, Tielaitos 1991)
Kaarrelevennyksen muutosmatkan ohjearvo on mitoitusnopeuden mukainen metrimäärä (km/h ≈ m), mutta vähintään 40 x ajoradan levennys (kuva 5). Muutosmatkan pituuden voi määritellä myös tapauskohtaisesti ajouratarkasteluohjelmistoilla.
Kuva 4: Ajoradan ohjeellinen levennys kaarteessa (Tielaitos 1991)
Kuva 5: Ajoradan levennyksen muutosmatka (TVH 1984)
Kadun viihtyisyys ja turvallisuus edellyttävät tilavarauksia myös esimerkiksi erotuskaistoille, korokkeille, viherkaistoille, liikenteenohjauslaitteille sekä kadunkalusteille ja -varusteille. Myös lumitilan tarve tulee ottaa huomioon. Mitä lähempänä kaupungin tai taajaman keskustaa ollaan, sitä useamman tarpeen kesken on katutila jaettava.
Erotuskaistan tehtävänä on erottaa eri liikennemuotoja toisistaan pää- ja kokoojakaduilla: esimerkiksi ajorata erotetaan jalankulku- ja pyörätiestä tai pyörätie jalkakäytävästä. Erotuskaistoja voidaan käyttää myös teollisuusalueiden tonttikaduilla ja piha- tai hidaskatu-ratkaisuissa.
Erotuskaistalle voidaan sijoittaa liikennemerkkejä, valaisinpylväitä ja istutuksia sekä varastoida lunta talviaikana. Erotuskaistan leveyteen vaikuttavat samat seikat kuin keskikaistoilla. Erotuskaistan tyypillisiä leveyksiä on esitetty taulukossa 7.
Taulukko 7: Erotuskaistan tyypillisiä leveyksiä
Erotuskaista |
Pääkatu |
Kokoojakatu |
Korottamaton, istutettu |
> 4,0 |
> 3 |
Korotettu, istutettu |
3,0 … 4,0 |
2,0 … 3,0 |
Korotettu, kivetty |
1,0 … 1,5 |
0,5 … 1,0 |
Linja-autopysäkin kohdalla |
3,0 … 5,25 |
2,5 … 4,75 |
Pysäköintitaskujen yhteydessä |
2,5 … 3,5 |
Keskikaistoja voidaan käyttää neljä- tai useampikaistaisilla väylillä. Ne ovat leveydeltään tavallisesti 1,5–5,0 m. Leveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. mitoitusnopeus, käytettävissä oleva tila ja kadun sijainti, valaisinpylväiden ja liikenteen ohjauslaitteiden sekä suojateiden sijainti, lisäkaistojen tarve liittymissä ja kuivatusjärjestelyt sekä tehdäänkö keskikaista korottamattomana vai korotettuna (taulukko 8).
Keskikaistan pintamateriaali vaikuttaa leveyteen. Esimerkiksi nurmetetun välikaistan pitää olla vähintään 2 m leveä, jotta nurmi on elinkelpoinen ja kunnossapidettävissä. Kivetty ratkaisu voidaan tehdä selvästi kapeampana kuin nurmetettu. Keskikaistalle tulevat pylväät, liikennemerkit ja vastaava laiteinfra vaikuttavat osaltaan vähimmäisleveyteen. Joskus käytettävän katupuun latvus voi kasvaa niin leveäksi (yli 5 m), että se kannattaa ottaa huomioon jo poikkileikkaussuunnittelussa.
Piennarta käytetään katupoikkileikkauksessa, jossa ajoradan reunassa ei ole reunatukea. Sitä voidaan käyttää myös pääkaduilla, joiden ohjenopeus on yli 50 km/h. Pientareen leveys riippuu liikenteen ajonopeudesta, turvallisuusvaatimuksista sekä rakenteellisista näkökohdista. Leveys vaihtelee 0,25–1,0 metriin. Reunatueton päällystetty ajorata tai jalkakäytävä edellyttää vähintään 0,25 m leveää tukipiennarta, jonka tehtävä on estää päällysteen reunan murtumista.
Poikkileikkauksissa joissa ei ole reunatukea kuivatus voidaan hoitaa sivuojiin. Ratkaisu on yleistymässä katuympäristön hulevesien käsittelyn monipuolistuessa (viivytys ja imeytys sadevesiviemäröinnin sijaan).
Taulukko 8: Keskikaistan vähimmäisleveydet
Keskikaistan tyyppi |
Vähimmäisleveys (m) |
Korottamaton, nurmipäällyste |
2,5 |
Korotettu, pensaita |
3,0 |
Korotettu, nurmipäällyste |
2,0 |
Korotettu, kivetty |
0,5 |
Valaisinpylväät tai liikennemerkit keskikaistalla |
1,2 |
Liikennevalopylväät keskikaistalla |
1,5 |
Suojatien kohdalla |
2,5 / 2,0 * |
Liittymän lähellä, ryhmityskaista vasemmalle kääntyville |
3,75 |
Liittymän lähellä, suojatie ja ryhmityskaista vasemmalle kääntyville |
5,0 |
* suositusminimi / ehdoton minimi
Kirjoittanut Jouni Sivenius
Syyskuu 2020
Lähteet
Liikennevirasto 2013. Tien suuntauksen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 30/2013.
Suomen Kunnallisteknillinen yhdistys 1990. KATU 90. Kadunrakennuksen tekniset ohjeet.
Suomen kuntatekniikan yhdistys 2003. Katu 2002. Katusuunnittelun ja -rakentamisen ohjeet.
Suomen Paikallisliikenneliitto 2008. Bussiliikenteen infrakortti no 9.
Tie- ja vesirakennushallitus (TVH) 1984. Taajamatiet.
Tiehallinto 2009. Nopeusrajoitukset. TIEH 2100063-v-09
Tielaitos 1991. Pääväylät kaupunkialueilla, Suuntaus. Tielaitoksen selvityksiä 57/1991.
Vägverket & Svenska Kommunförbundet 2004. Vägar och gators utformning (VGU). Linjeföring.