4.5 Esteettömyys

OHJEEN SISÄLTÖ

Miksi kaikki käyttäjät on otettava huomioon
Esteettömän ympäristön toteutuminen
Esteettömien ratkaisujen periaatteet


Esteetön ympäristö on osa ihmisten tasavertaisuutta ja sen tavoitteena on luoda terveellinen, turvallinen ja viihtyisä rakennettu ympäristö, jossa eri käyttäjäryhmien tarpeet on otettu huomioon. Esteetön ympäristö on välttämätön monille ihmisryhmille, jotta he voivat elää ja liikkua omatoimisesti. Esteettömän ympäristön tarvitsijoiden määrä lisääntyy tulevaisuudessa ikäihmisten määrän kasvaessa. Esteettömästä ympäristöstä hyötyvät kaikki, ja se parantaa kaikkien turvallista toimimista. Liikkumisen lisäksi esteettömyys sisältää eri aisteihin liittyvät tarpeet, kuten näkemisen, kuulemisen, kommunikaation ja sähköisen viestinnän.

Esteettömän ympäristön rakentamiselle ja ylläpidolle on vahva perusta maankäyttö- ja rakennuslaissa:

“Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten tarpeet tyydyttävän elin- ja toiminta¬ympäristön luomista.” (MRL 5 § Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet)

”Katu on suunniteltava ja rakennettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset.” ( MRL, 85 §)

”Rakennettu ympäristö on pidettävä rakennusluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa. Kunnan määräämä viranomainen osaltaan valvoo, että liikenneväylät, kadut, torit ja katuaukiot sekä puistot ja oleskeluun tarkoitetut ulkotilat täyttävät hyvän kaupunkikuvan ja viihtyisyyden vaatimukset. Kevyen liikenteen väylät tulee säilyttää liikkumiselle esteettöminä ja turvallisina.” (MRL 167 § Ympäristön hoito)

Lisäksi Suomen rakentamismääräyskokoelman osissa F1, F2 ja G1 on rakentamiseen liittyviä määräyksiä ja ohjeita. Rakentamismääräyskokoelman osat ovat asetustasoisia. Rakennusten esteettömyydestä määrää rakentamismääräyskokoelman osa F1 (2005) sekä asetus rakennuksen esteettömyydestä (voimassa 1.1.2008 alkaen).


Esteettömyyden huomioonottaminen kaavoituksessa

Esteettömään lopputulokseen vaikutetaan suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitoprosessin kaikissa vaiheissa. Katujen esteettömyyden ja muiden esteettömien reittien toteutettavuuden varmistaminen edellyttää kaavoituksen, liikennesuunnittelun ja toteutussuunnittelun yhteistyötä.

Kaavoituksella ja siihen liittyvällä liikennesuunnittelulla luodaan lähtökohdat, jotka määrittävät liikkumistarpeet ja tärkeimmät kulkuyhteydet sekä luovat suurelta osin pohjan katujen, puistojen ja korttelialueiden myöhemmälle suunnittelulle. Kaavaratkaisulla vaikutetaan esimerkiksi siihen, voidaanko katu toteuttaa esteettömän liikkumisen kannalta riittävän loivana ja varataanko esteettömän ratkaisun toteuttamiselle riittävästi tilaa, esimerkiksi toimintojen erottaminen toisistaan turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti tai rakennuksen sisäänkäynnin järjestäminen esteettömäksi. Esteettömyysasiat on hyvä ottaa esille myös kaavaselostuksissa.

Esteettömyyden huomioonottaminen toimintojen sijoittelussa

Julkisen ja yksityisen palvelun rakennukset on syytä sijoittaa hyvien julkisten liikenteen yhteyksien läheisyyteen siten, että ne ovat jokaisen käyttäjäryhmän saavutettavissa. Yhteyksien pysäkeiltä palvelupisteisiin tulee olla esteettömiä. Ainakin palvelurakennuksen pääsisäänkäynti tulisi toteuttaa esteettömästi, sillä liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle rakennuksen kiertäminen voi olla kohtuuttoman hankalaa. Liikkumisesteisiä autopaikkoja tulee varata riittävästi, ja ne tulee sijoittaa lähelle esteetöntä sisäänkäyntiä, esteettömien reittien varrelle. Tällaiselle autopaikalle tulee varata riittävästi tilaa. Liikkumisesteisen käyttäjän autopaikkojen ja saattoliikenteen pysähtymispaikkojen sijainti ja mitoitus määritetään asemakaavassa.

Julkisen liikenteen verkoston esteettömyys

Julkisen liikenteen linjasto ja pysäkit sijoitetaan niin, että julkisen liikenteen yhteydet pysäkeiltä palvelupisteisiin ja palvelupisteiden välillä ovat esteettömiä.

Julkisen liikenteen informaatiojärjestelmää hyödynnetään monipuolisesti, kaikki käyttäjäryhmät huomioiden, ja poikkeusjärjestelyistä tiedottamisessa huomioidaan esteettömyys. Selkeät pysäkkikuulutukset ja -näytöt palvelevat kaikkia käyttäjiä.
Esteetön vaihtomahdollisuus liikennevälineestä toiseen pitää varmistaa. Pysäkki- ja terminaalialueet mitoitetaan niin, että liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön, lastenvaunujen kanssa liikkuvan henkilön tai saattoliikenteen toimiminen on helppoa ja selkeää. Koneellisen puhtaanapidon vaatimukset huomioidaan.

Esteettömyys rakentamisen suunnittelussa

Katu- ja puistosuunnittelussa määritellään julkisten alueiden yksityiskohtainen mitoitus, tasaukset, päällystemateriaalit, rakenteet ja varusteet sekä niiden sijoitus. Katu- ja puistosuunnittelu on siten keskeisessä asemassa ympäristön esteettömyyden kannalta. Jotta esteettömyys toteutuisi, rakentamisessa pitää noudattaa suunnitelmia ja niiden mukaisia rakentamisen toleransseja.

Rakentamisen ja ylläpitotöiden yhteydessä on huolehdittava työnaikaisten järjestelyjen esteettömyydestä. Työnaikaisista järjestelyistä on laadittava urakkakohtaiset suunnitelmat jo hankinnan valmisteluvaiheessa, jotta ratkaisujen esteettömyys saadaan varmistettua.

Talvikunnossapito

Katujen talvikunnossapidon tilausasiakirjoissa määritellään eri reittien esteettömyyskriteerit talvikunnossapidon osalta. Kunnossapitopalveluiden tuottajat ohjeistetaan esteettömiksi määritellyistä reiteistä ja alueista.


SuRaKu-ohjeistus

Suomessa esteettömän ympäristön rakentaminen perustuu SuRaKu-ohjeistukseen (esteettömien julkisten alueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ohjeistaminen katu-, viher- ja piha-alueilla). Lumisen talven vuoksi Suomessa ei ole pidetty perusteltuna käyttää yleiseurooppalaisia ratkaisuja.

SuRaKu-ohjeisto syntyi Helsingin, Espoon, Joensuun, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupunkien yhteistyönä vuonna 2004.  Ohjeisto sisältää kriteerit, joiden avulla ulkotilojen ratkaisuja arvioidaan, sekä ohjekortit, joiden avulla kriteerejä sovelletaan. SuRaKu-kortit ja esteettömyyskriteerit päivitettiin vuonna 2008. Päivitykset olivat lähinnä täsmennyksiä vuonna 2004 valmistuneeseen ohjeistoon.

SuRaKu-ohjeistossa esiteltiin periaate esteettömyyden kahdesta laatutasoluokasta: erikoistaso ja perustaso. Osa Suomen kunnista on sitoutunut tähän kahden laatutason järjestelmään. Esteettömyyden perustaso täyttää lain mukaisen vaatimuksen esteettömästä ympäristöstä. Erikoistason ratkaisut parantavat käytettävyyttä erityisesti pyörällisiä apuvälineitä käyttäville ja näkövammaisille henkilöille (sekä sokeat että heikkonäköiset). Erikoistason ratkaisuja käytetään alueilla, joissa esteettömyyden korkean laadun tarve on erityisen suuri:

  • Kävelykatuympäristöt
  • Keskusta-alueet, joilla on julkisia palveluja
  • Vanhus-, vammais-, sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien toimipaikkojen ympäristöt
  • Alueet, joilla paljon vanhus- ja vammaisasuntoja
  • Julkisen liikenteen terminaali- ja pysäkkialueet
  • Liikunta- ja leikkipaikat, joilla on huomioitu kaikki käyttäjät
  • Esteettömät reitit esim. virkistysalueilla

Kuva 1. Helsingin suojatieratkaisussa on kaikille käyttäjille erilliset ratkaisut: reunatueton pyörätien jatke, luiskareunatuki esim. pyörätuolia käyttäville tai lastenvaunuja työntäville ja pystysuora reunatuki näkövammaisille henkilöille.

Kuva 2. Lohkopintainen kiveys jalankulkuväylän reunassa auttaa näkövammaista suunnistautumisessa.

Esteettömät ratkaisut

Esteettömän ympäristön suunnittelu ja rakentaminen vaatii monien eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioon ottamista.

  • Pyörällisiä apuvälineitä käyttävien henkilöiden liikkumista helpottavat loivat kaltevuudet ja matalat kynnykset tai kynnyksettömyys
  • Näkövammaisen (heikkonäköinen tai sokea henkilö) liikkumista ja ympäristön hahmottamista voidaan helpottaa erilaisten toiminnallisten alueiden reunojen selkeällä merkitsemisellä, pinnan tunto- ja sävykontrasteilla (esim. sileä pinta vs. lohkopinta, tummuus-vaaleus-kontrastit, harkitut korkoerot), äänimerkeillä, hyvällä valaistuksella ja kaiteilla
  • Heikkovoimainen liikkuja tarvitsee portaissa ja luiskissa levähdystasanteita, levähdyspenkkejä, loivia ja lyhyitä luiskia ja oikein mitoitettuja portaita käsijohteineen
  • Huonokuuloiset henkilöt tarvitsevat riittävän selkeän kuulemisympäristön, jossa eri viestit eivät sekoitu toisiinsa
  • Henkilöt, joilla on ymmärtämiseen liittyviä vaikeuksia, hyötyvät selkeästi hahmotettavasta ympäristöstä, jossa voi keskittyä vain yhteen toimintoon kerrallaan

Useat kaupungit ovat laatineet katualueiden suunnitteluun tyyppipiirustuksia, joissa on määritelty suunnitteluratkaisuja yksityiskohtaisesti. Eri kaupunkien ratkaisuissa on painotettu eri tavalla eri käyttäjäryhmien toiveita sekä rakentamisen ja kunnossapidon näkökulmia, ja ratkaisut eri kaupungeissa eroavat jonkin verran toisistaan.

Suunnittelussa keskeisimpiä huomioitavia esteettömyysperiaatteita:

  • Erityisesti suojateiden ja pysäkkien kohdat tulee suunnitella kaikkien eri käyttäjien tarpeiden näkökulmasta. Rakentamisen toleranssien toteutumiseen (hyväksytyt poikkeamat suunnitelmassa esitetyistä arvoista) ja valaistukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
  • Aukioilla ja pysäkkialueilla pitää tasaus suunnitella huolellisesti. Erityistä huomiota pitää kiinnittää kohtiin, joissa käännytään ja pituuskaltevuus muuttuu toisen suunnan sivukaltevuudeksi.
  • Kulkuväylien tulee olla riittävän leveitä sujuvan talvihoidon järjestämiseksi
  • Kadun pituuskaltevuuden ei tulisi olla jyrkempi kuin 8 %. Monet kaupungit ovat asettaneet esteettömyyden erikoistason alueilla tavoitteeksi enintään 5 % pituuskaltevuuden.
  • Lumen kasaamiselle varataan riittävästi tilaa. Esteettömän liikkumisen vaatimat tilavaraukset varmistetaan myös talviolosuhteissa: riittävän leveät kulkureitit, joiden talvikunnossapito tavallisesti käytettävällä laitteistolla on mahdollista ja katkeamatonta.
  • Pyöräliikenne ja -pysäköinti tulisi mahdollisuuksien mukaan erotella esteettömästä jalankulun reitistä, ja erottelu tulisi suunnitella huolellisesti. Tämä tekee kaikkien liikkumisesta miellyttävää ja sujuvaa.
  • Pyöräpysäköinnin, kalusteiden yms. elementtien alueiden pinnoittaminen lohkopintaisella kiveyksellä helpottaa ympäristön hahmottamista ja vähentää näkövammaisen riskiä törmätä kalusteisiin tai varusteisiin.
  • Näkövammaisen opaslaattajärjestelyjä suunniteltaessa pitää käyttää kokenutta asiantuntijaa, jotta järjestelyihin liittyvät monet näkökulmat tulevat oikealla tavalla otetuiksi huomioon.
  • Heikkonäköinen havaitsee kontrastin, jos se on vähintään keskiharmaan ja valkoisen eroa vastaava kontrasti
  • Liikennevalojen ääniohjauksessa otetaan huomioon äänimajakan sijainti ja äänen voimakkuus, jotta suunnistautuminen olisi selkeää.

Seuraavista linkeistä löytyy monenlaista mitoitustietoa ja ohjeistusta erilaisten yksityiskohtien suunnitteluun käytännössä hyväksi koetuista ratkaisuista.


Kirjoittanut Jari Mäkynen
Syyskuu 2020

Print Friendly, PDF & Email